Kesytetty kana

Eläimet ovat ihania, siitä ei pääse mihinkään.  On ihanaa kun niitä saa hoivata ja huoltaa, mutta kolikon kääntöpuolella ovat huoli ja vastuu.

Eilen tuli naapurin koira leikkimään Maian kanssa ja kaikki menikin kivasti kunnes vieras koira hokasi että myös kanojen kanssa voisi leikkiä.
 Siinä sai Inksu aika lentotreeniä, lopulta se piilottautui pusikkoon ja koira saatiin kiinni.
 Kun vieraat olivat poistuneet alkoi kuumeinen ja hermostunut Inksun etsintä, siinä tajusin miettiväni kuinka pienellä kanalla on varmasti pelko ja hätä siellä pensaikossa yksin pelätessään.

 Lopulta Inksu löytyi makaamasta pensaan alta ja kun palautin sen takaisin kanalaan, se oli oma röyhkeä itsensä.
 -Selvisimme säikähdyksellä ja vain muutamalla sulan menetyksellä! Kanankin elämällä on merkitystä, silloin kun se luonteen ja äänen on oppinut tuntemaan ja sille on antanut nimen.

-" Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! - Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi… Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä. - Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä! Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu: - Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään - Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut… - Aivan niin, kettu sanoi. - Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi. - Mutta silloinhan et voittanut mitään… - Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. "            -Antoine de Saint-Exupéry -   Jos rastitat tämän kohdan kommentoinnin yhteydessä, saat sähköpostiisi tiedon kun muut käyttäjät lähettävät kommentteja tähän samaan kirjoitukseen ja pystyt helpommin seuraamaan keskustelua tästä kirjoituksesta. Voit koska tahansa peruuttaa tämän tilauksen napsauttamalla peruutuslinkkiä joka löytyy jokaisesta sähköpostiviestistä joka tulee tämän toiminnon perusteella. Jotta viestien lähetys onnistuu, tulee sinun jättää sähköpostiosoite kommentin yhteydessä. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, mutta näkyy blogin ylläpitäjälle.

Amatööritkin ovat tervetulleita!

Täällä käy nyt jos jonkinlaista asiantuntijaa ja ihmistä jotka jotain hirsitalojen kunnostuksesta ymmärtävät.
Vinttiin menee tällä hankalat tikaspuut eikä sinne tee mieli turhaan kivuta.

Mutta nyt tuntuu että joka kerta kun sinne vieraidenkin kanssa kipuaa, vintti näyttää aina vain enemmän omalta ja ylpeys mahdollisuuksista kasvaa.

Vintti on nyt mitattu ja neliöitä on 68, joten kivat huoneet ja yhteinen tv-tilakin sinne tulee. Tytöt eivät malttaisi odottaa valmista, vaan pyörivät tilassa kuin se olisi jo valmiimpikin.

Riinakin koukutti itsensä imurointiin ja pölyä tuntuukin vain riittävän

Mutta on meillä kova työ edessä,  samaa hokevat sekä ammattilaiset että ne amatööritkin. Pakko viedä vierailta katsomaan lampea, koska vääjäämättä joutuu selittelemään miksi näin hulluun hommaan ja mukavuusalueen ulkopuolelle ollaan sitouduttu. 

Me vaan ollaan tämän paikan jatkumo ja nyt tuntuu ettei meillä edes ollut vaihtoehtoa, olisi ollut silkkaa tyhmyyttä olla siirtymättä tälle polulle elämässä.

                   Täällä meillä on nyt kaikki.

"Voimataulu" keittiön seinällä

Ammattilaiset kehään

Tekeminen lähtee sujumaan eteenpäin ihan omalla painollaan, ammattilaisia on jo aikajoukko valjastettu auttamaan talon eriremonttivaiheissa.
Putkimies on käynyt täällä pariinkin kertaan helpottamassa meidän tämänhetkisiä olosuhteitamme ja vielä odotetaan että josko tänään saataisiin vettä tulemaan wc;n käsihanastakin.

Eilen mies otti mittoja talosta arkkitehdin antamien ohjeiden  mukaan. Talo kun on niin vanha, ettei mitään piirustuksia ole tai ne on heitetty tupakka-askin mukana tuleen.




Alakerran mittoja

Rakennusluvat yläkertaan laajentamiseen ja pihan hirsiseen "saunamaailmaan" haetaan samalla kertaa. Voi olla että alakerran remontti lattioiden avaamisineen pakottaa meidät evakkoon niin voisi olla järkevää rakentaa saunatilat yläkerran lisäksi että pystyisimme olemaan edelleen tiluksilla, vaikka alakerta olisikin revitty auki.

Kanat kulkee ovesta

Keväällä kanojen muutettua kotipihaan mies teki kanalaan hienon ikkunan ja rappuset joita pitkin kanojen olisi helpompi kipsutella pihalle meidän iloksemme. Aina iltaisin kanat nousevat ikkunalaudalle katselemaan pihan menoa ja välillä äänekkäästi komentovat näkemäänsä, niinkuin itse osaisivat tehdä paremmin.
                       Mutta ei siitä aukosta kukaan ulos tule!

Luovutin ja annoin kanoille mahdollisuuden kulkea samasta reiästä kuin ihmisetkin.  Navetan porstua onkin sen näköinen että kanoille näyttää lisätila kelpaavan ja mikäs sen mukavampaa kuin lepäillä viileällä vähän omalta kakilta tuoksuvalla betonilattialla.

Ovi on nyrjähtänyt tuulesta niskoiltaan ja nojaa nyt karmia vasten odoittaen saavansa huomiota, mutta tuskin tämä uusi seurue sen paljon nähneessä elämässä sitä paikoilleen saa.

Itsekkin siirsin vain lepotuolia lähemmäs, jotta voin ajankanssa ihmetellä sitä mitä kanatkin ihmettelevät.

Kaikkeen ei sentään silmä totu ja kanojen katseluun ei varmasti ikinä

Tästä se alkaa

nimittäin remontti. Mies avaruuspuvussaan on muutaman illan tyhjentänyt vinttiä sahanpurusta ja turpeesta. Pöly ja sotku on ollut melkoinen.

Nyt on vintti kertaalleen imuroitu ja mielikuvat valmiista huoneista pääsevät paremmin irti.

Meillä ei ole varsinaista tietoa koska talo on rakennettu, sen tiedämme että tila on siirtynyt /ostettu mieheni suvulle ainakin jo 1842, mutta vintiltä löytyi pari pärettä, nahan palasia ja sanomalehden riekale vuodelta 1911.

Sekä tämä  kokoa n.33-34 oleva tytön joskus ilmeisen kauniskin kenkä.

Kenen kenkä ja missä sillä on kuljettu? Kuka oli se joka heitti sen lopulta ilmeisesti lämmöneristeeksi seinän rakoon? Ja oliskiko hän koskaan osannut ajatella että jonain päivänä mokoma loppuunkulutettu kenkä pääsee jonkun blogiin?
 Tässä kiteytyy taas se miksi vanha viehättää, tarinan sisälle olisi niin hienoa päästä

Siivousta ja sisustamishaaveilua

Tänään tulee sisustaja nainen katsomaan taloa, mitään ei voida päättää mutta kiinnostaa tietää onko hänellä mitään ideoita jo tässä vaiheessa miten eteisen menohässäkkä saataisiin toimivaksi.
 Pienelle alueelle pitäisi saada raput yläkertaan, wc, ovi meidän makuuhuoneeseen, keittiöön, ja tietenkin ovi ulos.

Tässä mä istun vaikka pitäisi jyrätä katselutilaa ammatti-ihmiselle, noh, paineessa tulee nopeemmin selvää baanaa...

Mies on kovasti tyhjentänyt yläkertaa ja se tyttöjen maailma taitaakin olla enemmän se minne haluaisin ammattiapua.

 Olisi kiva saada kerralla toimivaa ja kaunista, yhdistää vanhan talon ilmeet ja tyttöjen nuorisoideat. Aika haaste.


Työkaluvaraston pimeästä nurkasta  löytynyt kunnostettava kuistinpöytä

"Äkkiä Peppi päästi parkaisun. Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa, hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta. Millainen saalis, millainen loistosaalis. Tölkkejä ei koskaan ole liikaa. Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi: Mitä sinä tuolla teet? Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi. Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia. Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki. Tai siihen voi olla panematta leivoksia. Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia. Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin. "

Tv:stä tuli tässä iltana eräänä Huvila ja Huussi. Ihana sisutus joka Veetin mökille saatiin hurmasi mut täysin, enemmänkin pitäisi katsella nyt jotain tälläistä "yleissivistävää" niin jaksaisi uskoa että omastakin havumajasta voisi saada jotain kaunista.

Veetin kesämökin sistustaminen

KiS KiS Kissanpentua

Viime perjantaina meille muutti lähikylästä Eevin kauan toivoma pikkuihme.. Pieni Ruusa kissanpentu.

Meillä ei ollut lopulta mitään käsitystä kuinka kissan kanssa toimitaan, mutta tämä tomera tyttö muutti suoraan meille, osaa käydä asialla ja seurata ihmisen jalkoja
Ei minkäänlaista tunnetta että se olisi jotenkin hukassa tai että emo olisi kateissa.

Ruusa tuli maatalosta, jossa asui reippaita leikki-ikäisiä lapsia, joten suhtautuminen ihmisiin on hyvinkin mutkatonta.

Mutta Maia saa Ruusan pienen ja laihan hännän aivan orava-asentoon eikä Ruusa anna Maialle yhtään tilaa tutustua.
Sen verran Maiaa kissanpennun tulo hetkautti, että siitä näki miten mustasukkaisuus puski pintaan.               Parina ensimmäisenä päivänä Maia pysyi kokoajan vierellä kuin huolehtiakseen ettei jäisi unohduksiin.
Tuntui hyvältä huomata että Maia haluaa jo taistella meidän välittämisestä, vaikkei se Maiasta taida mukavaa ollakkaan.

Mulla oli haave pihalla vapaana kulkevista kanoista, no, sunnuntaina kukko karkas kuusikkoon kun olin töissä, eikä siinä miehen sanojen mukaan ollut mitään mukavaa.
              Ulkoaitausta odotellessa..
Nyt kukko takaisin kanojensa herrana ja Kotirannassa kaikki hyvin

paperisäkkejä odotellessa

Lapsilla on alkanut leirit ja kavereiden luona mökkeilyt, joten kamera kiertää suomea eikä oman tiluksen kuvia paljon ehdi napsia, siispä postailemme pelkillä mielikuvilla.

Eteisestä on tehty luukku vintille ja siihen on laitettu jo tikaspuutkin, joten talo on mukamas suurentunut puolella.
 Lapset tosiaan on viikonlopun omilla menoillaan, joten voisi olla hyvää aikaa alkaa tyhjentämään yläkerran sahanpuruja pois paperipusseihin. Mutta ne pussitpa saadaan vasta maantaina joten tässä on viikonloppu vailla mitään tekemistä,,, vai?
 Vähän pussitusta ja kohta onkin puulattia odottamassa valkoista pintää päällensä,, vai??

Tuntuu että kaikki nurkat on täynnä tekemättömiä hommia, vaatteet eivätkä astiat mahdu kaappeihin, joten ne liikkuvat kasoina pitkin tölliä. Siedän kaaosta mielestäni hyvin, mutta tuleva talvi kaikkine varusteineen pelottaa tässä ahtaudessa.

Kesän sää on ollut oikullinen ja kolea, mikä taas on sopinut minulle oikein hyvin koska rakastan aurinkoa ja sen edessä houkuttelevuuden on vaikea tehdä mitään hödyllistä. Nyt on saanut rauhassa puuhastella kun aurinkokelit eivät ole huudelleet lojumaan hiekkarannoille tai maauimalaan.

Maalle muutto on ollut meidän unelmien täyttymys, välillä on vaikeaa seurata tv:tä kun vaihtoehtona on ikkunasta katsella meripäiviltä kuuluisaa ja eläkkeelle jäännyttä Päärnilän Leisku-hevosta ystävineen.
Ja miten onkaan ihanaa tallustella yöpuvussa omalla pihalla ja käydä lammaskavereita moikkaamassa tai katsomassa miten monella munalla kanat ovat tänään meitä halunneet ilahduttaa

Mutta olishan se elämä vielä parempaa jos olis ne paperipussit <3

Rakkautta ja risusavottaa

Lammen laulu

Olen onnellisimmillani mieheni kanssa kun yhdessä touhuamme pihatöitä. Niimpä olin eilen lähellä taivasta kun yhdessä perkasimme entisten ihmisten tekemää lampea esiin tilan  takaosassa.

Mieheni oli ottanut "aseikseen" moottorisahan ja päältäistuttavan ruohonleikkurin, minulla taas oli matkassa jaffaa, oksasakset ja vanha aivan rakastettava ruohonleikkuri. Vanha, kiviäkin nähnyt ruohonleikkuri on maailman paras maanrakentaja kun sillä saa huoletta tehdä uutta nurmialuetta ryteikköön eikä se pienistä valita.

Haaveena on saada lampi uimakuntoon ja ehkä jonain päivänä vetää siinä oma uintitreeni ja mennä takaisin savusaunaan. Siihen on vielä matkaa, mutta ilahtuneena eilen huomasimme että entiset ihmiset olivat valmiiksi meille tehneet hyvinkin tasaisen nurmikkoalueen eikä maata tarvitsekkaan paljoakaan tasoitella, riittää kun saamme pajut, lepät ja niiden juurakot pois auringon valon edestä. Siinä tosin onkin kylliksi rakkauspuuhaa meille molemmille.




Pentin lampi

Vaikka talo on suurta remonttia vailla ja pihakin pitäisi uudistaa, niin tämä paikka antaa voimaa mennä eteenpäin tässä valinnassa muuttaa maalle. Eilen kävi lokkikin katselemassa lampea kuin huomaten sen ekan kerran, se antoi voimaa jatkaa touhua, vaikka tulehduksesta toipuvaa selkää jo särkikin.

Täällä on pakosti ihmisen ja eläimenkin hyvä olla
 


Maia ihmettelemässä lammen kimallusta

Pihassa juokseva koira, mitä, nauraako se??

lampaden laidun, jossa Erkkikin nukkuu iki-untaan tuomen alla

Viime postauksesta onkin mennyt kiireinen tovi, mutta täällä sitä nyt ollaan maalla ja maalaisia. Asutaan esi-isien mailla, eli mieheni mamman lapsuuden kodissa. Talossa ennen meitä on asunut lapseton vanhuspari, joten olosuhteet meille lapsiperheelle ovat hiukan haastavat, sanoisin.
 Remonttiin pääsemme käsiksi varmasti vasta syksymmällä, joten tätä on vain siedettävä. Vanhassa kodissamme asuu piakkoin tuttavaperhe odottamassa omaan uuteen kotiin ja sen jälkeen alkaa sen talon myynti.

Laumamme lisääntyi heti siirtymäpäivänä , vappuaattona, yhdellä eläinsuojelusta haetulla koiralla; Maialla.
 Maia on sekarotuinen n. 1 1/2v tyttö jolla on takanaan jo yksi pentue, josta syntyi 11 pentua. Esu:ssa Maiaa ( n. 7-8 kk asumisen aikana) kutsuttiin syystäkin mammaksi emmekä halunneet kovin erilaista uutta nimeä antaa, niimpä hänestä tuli Maia. Maia on äärettömän arka ja pelokas ihmisten kanssa, muttei missään vaiheessa näytä hampaitaan vaan pyrkii olemaan näkymätön.
Ensimmäisen viikon Maia vain nukkui omassa eteisen nurkauksessaan, mutta nyt hänestä on kehttymässä leikkisä tyttö joka taitaa elää uutta lapsuuttaan, siihen malliin kengät, pallot ja suojakäsineet liikkuvat pitkin pihaa Maian vauhdissa.
Maiassa ei ole kuin yksi vika, liian pitkät omatoimi lenkkeilyt. On ihanaa touhuta pihalla kun Maia seuraa touhuja, tai katsella miten se juoksee 100lasissa pitkin peltoja ja ojanpohjia.
Mutta tilan toinen reuna rajoittuu autotiehen ja se pelottaa, koska Maialta puuttuu vielä aikapaljon osaamista eikä se tule käskien luokse, vaan nauttii täysin siemauksin siitä ettei kukaan ihminen ole lähellä eikä tarvitse pelätä.

Maia omassa turvapaikassaan

mutta tämä tämän hetken hitti, kertoo monin sanoin niistä tunteista  joita Maian meille muutto minussa herättää  Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

.

"Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin."

 

Paluu juurille

Tässä on pitkän odottelun ja tuskaisen tyvenen jälkeen tapahtunut vaikka mitä.
Toinen perijä on kantanut omia saamisiaan ulos talosta ja itse olen maalannut tulevaa kanalaa limekeltaiseksi. Väri on rajun ihana ja voin kuvitella miten se raikastaa ja tasapainottaa kakkalattian peittämää yleisnäkymää.
Eilen löysin kierrätyskeskuksesta vanhan puisen aurinkotuolin, se on ikäänkuin ensimmäinen ostokseni uuteen elämään. -Aurinkolepotuoli!

Olemme selvitelleet talon papereita tulevan remontin takia ja ensimmäiset tiedot tilasta ovat vuodelta 1842. Talo on ilmeisesti rakennettu vuosisadan loppupuolella. Vetää  mykäksi ja kiitolliseksi olla jatkumona jossain näin vanhassa. Talo on siis mieheni mamman vanhempien kotitalo ja meidän tuleva kotimme.

Olemme puhuneet maltista ja ajasta, mutta kun tätä hetkeä on pari tuskaisaa vuotta odotettu niin maltti on kuivunut näkymättömiin ikävän hetkinä.

 Olemme siirtymässä tiluksille ja jopa lapsille sopii muuttaa taloon, jossa mukavuudet on peräisin 60-luvulta. Ehkä me olemme kyenneet opettamaan saarielämänkin myötä jotain hitaammasta elämästä, uskon niin ja olen lapsistani hyvin ylpeä.

Ilmoituksemme koiratorilla

lmoitus-Id: A11465 Koiran ikävä (Kotka) Jätetty: Torstai, 26 Huhtikuu, 2012  09:00 Viimeksi päivitetty: Torstai, 26 Huhtikuu, 2012  09:01 Poistetaan: Lauantai, 26 Toukokuu, 2012  09:00 Vastaa: paivi.kotiranta@kymp.net

Kahden tytön nuorisolapsiperhe etsii laumansa (lampaat, kissa, kanat) jäseneksi koirakaveria maalle. Koiran kaipuu rapsutettavaksi, syliin, metsäretkille ja yhdessä tekemiseen on kova. Koira saisi olla pieni ja eloisa, mutta sen verran kokoinen, että voi olla päivät ulkona eikä katoa saappaan jälkeen talven metsätöissä. Itse pystymme tulla hakemaan, jos sinun kodissasi pyörii meidän tuleva hellyyden kohteemme

Eilen mieheni kävi allekirjoittamassa paperit ja tekemässä lainhuudot... Ne kaikki haaveet maalle muutosta ovat nyt ja tässä TOTTA!!

Matkaan jo käy

Etelän matka häämöttää jo parin yön päässä, samoin karitsoinnit.

Hilla

Miljan pepusta näkee että ollaan jo tiinyden lopulla

Jotenkin viime päivinä olen joutunut kipeästi käsittelemään omaa käytöstäni. Olen suunnattoman mustasukkainen ja huolissani karitsoinneista ja käytökseni on ollut vaikeaa. Minun on vaikea hyväksyä sitä etten itse ole paikalla seuraamassa tilanteiden kehitystä ja kulkua.
Kohta 4 vuotta on kaikissa suunnitelmissa pitänyt ottaa huomioon -" mites lampaat?" ja nyt olen poissa kun ne minua eniten tarvitsevat. Aika vaikea tunne käsitellä.

Lampaat ovat parhaissa mahdollisissa käsissä ja kohta on tehty kaikki valmiiksi tulevia synnytyksiä varten.

Karitsointiaitausten rakentaminen kiinnostaa ja pelottaa

"rakennustarkastajat"

Lampurikaverini hankki vielä navettaan riistakamerankin, josta näen jopa etelässä lähes reaaliajassa mitä navetassa tapahtuu, joten ei minulla varmasti järjellä ajatellen mitään syytä huoleen ole.

Runo menetyksestä

Erilainen onni
Sinä puutut navetastamme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.

Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.

-Kristina Grahn-