tiistai 30. lokakuuta 2012

Odotettu avaus

Tähän näkymään on saanut 4-5kk tottua
 

Reikä tänään
Kulkureikä kerrosten välillä avattiin tänään isommaksi.
Eteisestä on tänään myös  otettu osittain seinälevyjä pois ja taas osa talon tarinaa kertoutuu meille entisten ihmisten käden jälkinä.


Eteisestä löytyi seinän sauma, joka on ollut kaapin tai varaston takia.


 
Kaapin / varasto takaseinä ? on maalattu jollain savipohjaisen typpisellä maalilla aikoinaan



Seinä ylhäältä kuvattuna

Vaikka välillä usko ja voimatkin minulta ovat  olleet koetuksella tässä vajavaisessa "havumajassa" asumiseen niin tänään tuntui taas niin hyvältä..


Vanhaa käsin työstetty hirsi on niin kaunis ja puhutteleva.
Meri on maailman rentouttavin asia tuijotella. mutta kyllä vanhassa hirsiseinässäkin joku taika on


Pieni ripale entistä sisustusta
 
 Siellä vaaleanpunaisen lastulevyn alla oli se oli mitä itse olemme kokoajan
odottaneet näkyväksi...
                    Ikivanha hirsitalo



Rappuja odotellessa




 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Missä onni?

Mitä se onni on?

Onko se sitä että saa poltella kynttilöitä ja katsella illan laskeutumista pellolle?

Onko se sitä että polttelee tulia uunissa niinkuin ei maailmassa ei tärkeämpää tekemistä olisi

 
 
Onko se sitä että on tehnyt jonkin päätöksen ja saanut itselleen uuden suunnan?


Sitä se on ainakin että on hetken yksin ja odottelee perhettä saapuvaksi kotiin.

On se myös sitä että ohimennen käsi saa koskettaa sohvalla nukkuvan kissan turkkia.

Onhan se myös sitä, että saa kuunnella koneelta juuri niitä lauluja kauniita lauluja, joita mieli janoaa.

Edu Kettunen - maailma ilman sua



Ja on se myös sitä, että saa vaan olla kotona kaikkien niiden listassa olevien iltavuorojen keskellä.

Onni oli myös  siinä hetkessä, kun hain kylmästä puuvajasta halkoja ja huomasin miten koira tuli istumaan ovelle,
jäi odottamaan juuri minua, jotta saan korini täytettyä
                                     ja saamme yhdessä mennä takaisin sisälle lämpimään.



                                        Onnihan on ihan tässä kokoajan.

 Ja olen juuri nyt  niin onnellinen että ehdin sen  huomata.

                                Eikä juuri nyt minkään tarvitse olla toisin.





lauantai 13. lokakuuta 2012

Fustra on matka

Lonkkani nivelrikko on minulle edelleen surua tuottava arvoitus. Minä en tiedä mikä kipu on syy tai mikä seuraus.
                Fustrassa seurataan painoa ja mittoja, toisarvoista sanon minä!

Minulla edistymistä voisi mitata puhtaasti kipumittarilla,  vartalon suoruudella, elämänlaadulla ja sillä
 olenko ymmärtänyt itsestäni mitään.



Fustraa on  nyt takana 8 - 9 tuntia. Kipuni ovat  jo tippuneet alle puoleen!!
Kävelyni palautunut " Rampe &Naukkis"- tekniikasta jo normaaliksi, vielä odotan että lantio jopa jonain päivänä keinuisi ;)

Vartaloni lukitukset ovat ohentuneet, ovat ne minussa silti edelleen,
               mutta ne on nykyään helpompi plokata, minulla on  jo nyt työkaluja.

Olen Fustrassa myös vahvistanut tuntemuksiani siitä mitä olen kauan jo tiennyt, elämä on lyhyt hukattavaksi tekemällä asioita, jotka eivät tuota itselle onnellisuutta.

Olen lonkkani takia matkalla uuteen, milloin muutokset ovat totta, sitä vielä en osaa sanoa.
       Olen edelleen siinä pelastuslautassa, jonka koin silloin tutustumiskerralla

Fustra on toimintaa ja tekniikkaa, mutta sitä ohjaa personal trainer ja niille jotka Fustraa  miettivät sanoisinkin että valitkaa myös pt;nne joka on omia tarpeitanne palveleva.

Itselläni on kokemusta vain yhdestä aivan upeasta naisesta enkä pysty kyllin kiittämään että lähdin hänen kanssaan tälle matkalle.
            Hän on alati läsnä, ymmärtää kipuni, muttei silti sääli minua, vain ymmärtää ja tunnistaa missä mennään.

Hän iloitsee onnistumisistani ja tsemppaa silloin kun tuntuu että raja on tullut vastaan.
 Hänen kanssaan voin olla oma itseni eikä minun tarvitse selitellä tai peitellä mitään.
 Ja se huumori jota meillä on;  on sairaan kaunista,  hervotonta
ja ilman suojaa,
    tietyllä tavalla ihotonta.
                                       Minä saan  olla minä!


Minä saan tehdä matkaani edelleen pelastuslautalla jossa olen jo  kapteeni ja Anni maailman paras luotsi.

            Olen ihan varma, että kun tämä matkamme on ohi,
minä myös kykenen näkemään sen maan johon haluan lonkkani kanssa astua.
                        Ja siellä minun on entistä  eheämpi ja vahvempi olla.





“Jos Suomi olisi täydellinen paikka, jokaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus kokeilla Fustra-harjoittelua. Siinä työperäiset sairaudet, poissaolot vähenisivät ja elämänlaatu paranisi ratkaisevasti.”
- Petri Keskitalo, suomalainen urheilulegenda, Hämeen Sanomat 14.3.2012.





perjantai 5. lokakuuta 2012

Yöpuuhastelua

Yöllinen kulkija
 
 
 
Eilinen ilta meni yömyöhälle, kun teimme mestaa tänään tuleville ekovillan puhaltajille.
 
 On ollut ihan loistavaa projektin edistymisen kannalta, että töillä on ollut monesti joku aikatavoite, vaikkei se juuri tekemisen hetkellä niin kivalta tunnukkaan.
 
 
Rojua oli vielä jonkin verran iltayöstä putsattavana


Hämärän hyssyssä puuhastelua



Riinan huone saatiin ensimmäisenä siistiksi

Paloturvallisuudesta huolehtimista



Wc tumpattuna täyteen työtarvikkeita

Kauniit hirret peittyvätkin ikiajoiksi



 Aamulla yöllinen puuhastelu palkittiin kun olohuoneen ikkunasta näkyi onnellinen perhe