perjantai 17. joulukuuta 2010

Aikaa lampaille

Talvi etenee, ihanaa. Ja nyt voi jo uskoa että saamme ihan varmasti valkean joulun. Elämä menee tällä hetkellä aika pitkälti jouluun valmistautumiseen.

Navetalle pitäisi antaa omaa huoltoaikaa, vähän olisi nurkissa nyhjättävää ja siivottavaa , mutta aika on niin kiven alla. Lampaiden kanssa oleminen on nyt jäänyt lähinnä ruokahuoltamiseksi.

Erkin aitauksessa olen pyrkinyt käymään, mutta nopeasti se menee aika äijäilyksi ja sieltä pois kiipeäminen vaatii nokkeluutta ettei joudu pukatuksi.
Erkki on kyllä tosi tyytyväinen että joku tulee lähelle, mutta osoittaa sen heti kohta sorkan kanssa hakkaamalla, sen jälkeen nyhjäämällä tai yrittämällä nousta päälle ja siitä onkin sitten ihan pieni hetki niin pakkiaskeleita aletaan ottamaan. Suihkepulloa käytössä ei ole nyt ollut, vaikka hyvä se varmasti puskemisinnon vähenemiseksi olisi.


Välillä tulee hassu tunne, että mitä järkeä tässä kaikessa on...?
                              Lapset ja lampaat, niiden yhteensovittaminen ja siihen vielä työt ja kaikkien harrastukset päälle.
Että nämäkö ovat nyt ne ruuhkavuodet, joita joskus vuosien myötä vanhainkodissa kaiholla muistellaan..

Mutta silti ei voisi kuvitella luopuvansa niistä otuksista, jostain se aika aina löytyy, vaikka sitten tingittynä.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Erkki on niin paras

Sitä on vaikea selittää itselleenkään miksi Erkki vaan on niin rakas... Ehkä näissä kuvissa näkyy se mitä ei sanoa osaa..

Erkki on niin äijä




Joskus on hyvä huilahtaa viileää maata vasten

Ystävän kanssa on mukava supsutella













 


Erkki on vaan niin paras ja niin rakas

On hanget korkeat nietokset..

..Olipa kerran lampuri, joka päivittäin kävi hoitamassa lampaitaan n. 10km päässä kotoaan. Eräänä talvisena päivänä hän oli jo aamulla herännyt kovin lumipyryiseen päivään, lumi satoi kovan tuulen kanssa suuriksi kinostumiksi ja lunta tuntui olevan kaikkialla.


       


        Navetan tontti oli täydellisesti lumen vallassa ja navetan edustalla lunta oli haarakiilaan asti. Lampuri joutui ottamaan kukonaskelia päästäkseen eteenpäin. Matka tuntui kovin vaaralliselta, sillä lampaiden viljelijästä tuntui, että jos hän tänne suureen hankeen kaatuisi, saattaisi olla huhtikuu käsillä ennekuin häntä sieltä kukaan kaipailisi?

Lopulta lampuri pääsi sisälle ja näki iloiset lampaansa. Lampailla kaikki oli hyvin eikä paha talven puhuri ollut päässyt niiden olkia kylmettämään...

Huomenna lampuri  aikoi tehdä  hoitoretkensä uudelleen, sillä mitkään tuulet eivätkä siperian säät kyenneet  estää hänen kutsumustaan huolehtia villapalloistaan .

torstai 9. joulukuuta 2010

Määkiminen

Tulen suoraan navetalta.
Sítä vaan ihmettelen miks lampaat vaan hiljalleen lopettaa määkimisen kun siirrytään sisällä oloon.? Onko navetassa oleminen vaan niin nahistavaa ja virikkeetöntä ettei viitsi mitään kommentoida vaikka kuinka puhutellaan? Pirteitä ja hyväntuulisia ne vaikuttaa olevan, ruoka maistuu ja rapsutus miellyttää, mutta ei ääntä missään vaikeessa. Ei edes Milja enää, vaikka se on ollut ennen suorastaan huutaja ja joka asiasta ääneen kommentoija.

Milja marraskuun tyttönä, vähänks väsy

Uusi alku monin tavoin...?

Erkki on niin äijä
 Ollaan jo pitkällä, syksy on vaihtunut talveksi ja lunta on kinoksiksi asti Tavastilassakin. Elämäme on paljon muuttunut, kun menetimme taivaan kotiin tiluksen isännän, Pentin.

Pakkasviikko marraskuun lopulla aiheutti hässäkkää, kun viime vuonna lampaat vielä joivat samasta astiasta, veden sulana pitäminen yhden lämmittimen avulla oli helpompaa. Nyt Mika kehitteli isoa astiasysteemiä aitausten keskelle. Aloittikin sen rakentamisen jo, mutta kun.. Niin, sahan terä katkesi ja reikä jäi keskeneräiseksi. Reikä tukittiin siihen aiotulla vesiastialla ja olkipaalilla, mutta oli jäänyt pieni kolo.

Ja kun Mika meni 1.12 keskiviikkona lampaita ruokkimaan niin voi vain arvata... Erkki oli honannut tilaisuutensa ja tunkenut itsensä äärettömän pienestä raosta tyttöjen puolelle.  Siellä se oli patsastellut silminnähden tyytyväisenä, eikä tytötkään näyttäneet pahoillaan olevan.. Että näin Erkki ratkaisi itse kysymyksen jota olimme monasti miettineet, mutta emme olisi rohjenneet ottaa vastuullemme. Jos vierailu nyt tuotti tulosta, pieniä karitsoja olisi odotettavissa toukokuun alussa..
Loistava ajoitus sanoisin, vaikka muka vahinko nyt olikin. Nyt vaan toivotaan, että elämä kantaa ja kaikki menee monin tavoin hyvin.
Päämääränä meillä on edelleenkin elämää ylläpitävä hoivaaminen.


Lyylin ja Miljan ruuanodotusta