perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vappu mietteitä

.. Omani vietän työvuorossa, joten on haaste tehdä lapsille edes jotain vapun tuntua.. Onneksi niille tuntuu riittävän eilen ostetut vesi-ilmapallot. Ja niitä ei olekkaan ihan vähän.. Eli puuttuvan äidin voi korvata reilulla määrällä vesi-ilmapalloja?

Perhe valmistautuu henkisesti Miljan meille muuttoon, navetta on jo valmiina, turvallinen pikkuiselle. Omat lampaat erotettu. Työvuorotkin sopivat, jotta navetalle pääsee joku kahdesti päivässä. Mutta hurjasti jännittää, ei tämä uuden lampaan ottaminen kuitenkaan kevyt juttu ole..  Niin tosissaan meillä taidetaan olla. 


Milja on reippaan oloinen, syö jo pullon lisäksi tavallista ruokaa.. Pieni kasvuinen, mutta terhakka vipeltäjä. Juuri meille sopiva.


Onko tässä suuren ystävyyden ensikohtaaminen?

torstai 29. huhtikuuta 2010

Sitoutuminen

Mua pikkasen ärsyttää ihmisten ajatus että eläin sitoo liikaa...
Kun se on kuitenkin niin, että sitoohan ihmisetkin, ei tässä voi tehdä ihan mitä itse haluaa koska omatoiminta vaikuttaa niin moneen ihmiseen ympärillä.

Samallalailla kun se on näiden lampaiden ja pupujenkin kanssa. Mutta jos mä en olis niihin sidottu, ni se tarkoittais ettei mua tarvittais...

Jos mä en olis tarpeellinen kenellekkään, en ihmiselle enkä eläimelle, tekis mun elämästä merkityksettömän. Kukaan ei odottaisi mua, kenenkään ilme ei karehtisi iloiseen pilkahdukseen silmissä mut nähdessään..

Tässä kuvassa Erkin silmissä on juuri se katse, mikä antaa ymmärtää että olen yksi sen lauman jäsenistä. Eikä pala näkkileipää suupielessä ainakaan elämää kurjemmaksi tee ;)



Ollakseni iloinen, elämässäni onnistunut, mä tarvitsen sitä että mä olen jollekin merkityksellinen!

dieetit

9.v eevi kysy toissa iltana että " Miks sulla äiti on noin pullea masu vaikka oot sillä laihiksella?"

Ja tässä sitä taas ollaan, ihmettelemässä tarttisko jotain tehdä.
Käyn jumpissa niin paljon kun töiltäni pääsen, lihakseni näkyvät muualla paitsi keskivartalossa minne hiilareiden aiheuttama turvotus jysähtää ...
 10cm keskivartalostani on se ongelma, aika vähäns sanoisin, mutta ONGELMA silti... Ärsyttävä sellainen.

Kohta alkaa saarikausi ja on yliromantisoitua kuvitella etteikö jumpassa käymisiin tulisi väkisinkin taukoa. Se on joka vuosi niin nähty..

Näkyvien hiilareiden sivuuttaminen tuntuu hyvältä, olo on mukavampi.. Mutta ne kiusaukset, käsittämätöntä ettei itsekuria irtokarkkien kohdalla vaan ole..!
Mielenkiinnolla odotan tota Jutta Gustafsbergin diettiä...Josko siihen vaikka pystyisi??

http://www.gojuttago.com/?p=368

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Kaunis aamu

..ja hyvin nukuttu yö takana.. Hammassärkykin iski vasta kuuman kahvin myötä.. Nyt vaan inhimillisyyttä tutulta hammaslääkäriltä niin tästä tulee hieno päivä.

Eilen olimme lampaiden kanssa taas metsäretkellä. Erkki pysyy rinnalla lähes koko ajan, tuntuu hassulta, nyt kun sillä on villakin niukka, tulee tunne että onko toi edes lammas.
 Kun toinen meistä katoaa sen näkyvistä, niin se selvästi alkaa katseellaan hakea. Nähdessään omansa se ryntää suin päin luokse ja siinä saattaa kyllä tulla osumia jos ei ole valppaana.

                 Mutta etikkasuihke toimii ja ei sanan se ymmärtää, mutta valppaana saa itse olla koko ajan.. Sääli sinänsä. Olisi niin hauska tehdä samanlaisia retkiä myös saaren metsissä, mutta siellä ihmisiä on niin paljon enemmän että riski vieraan ihmisen tuuppasuun maksimoituu...

Mulla ei ole varmaan ikinä oleet taimien alut näin hyvällä mallilla.. Tomaatin taimet ovat pieniä, mutta oikean näköisiä. On vaan melkoinen ongelma kun tälle harrastukselle ei löydy omaa paikkaa kodissa.. Taimia on ympäri kotia ja puuhakkaimpina päivinä siirtelen niitä auringon perässä eri ikkunoille. Ja lattia tasossa vaanii kaksi pupua valmiina jos sattuu syötävää kohdalle,


Osa taimista on navetan aurinkoisella ikkunalla, mutta pakkasöistä ne näyttävät vähän suivaantuneen..

Kevät on meille kiireistä aikaa saareen siirtymisen kannalta, joten pikkasen pelottaa että mihin mä näiden tomaatin-, kurkun-, ja meloonienalkujen kans muutan.. Ihan en usko että kasvihuone siellä oikeaan aikaan jökkötäisi kasvatusvalmiina...

Odotan saareen pääsyä enemmän kuin mitään, lomakin alkaa jo kuukauden päästä. Tässähän tulee ihana kiire

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Hammassärkyä ja pullantuoksua

Aiemmin paikattu hammas on tulehtunut, eilisestä asti olo on ollut lähes koko ajan sietämätön.
Lääkkeitä olen napannut vatsan täyteen, jotta kipu helpottaisi edes vähän ja tulehdus ehkä laskisi huomiseksi, jolloin pääsen omalle lääkärilleni ..

Eilen kävimme, minä ja mieheni, lampaiden kanssa metsäretkellä. Erkki ja Lyyli juoksevat lähes rinnalla tai vain pari metriä edellä. Lampaan vaistot eivät taida olla kovin häävit, joten Erkki selvästikkin haki turvaa meistä vaikka laumanjohtaja yrittikin olla.
Vesisuihkepullo, jossa pieni liraus seassa etikkaa toimii loistavasti. Erkki jo tunnistaa pullon ennekuin tarvitsee suihkuttaa, joten aikoihin ei ole mustelmaa reiteen tullut..

Niin odotan sitä rentouttavaa hetkeä niiden eläimien kanssa

Pikkuinen Milja -karitsa




Milja on kuvan pienempi karitsa.

Milja on syntynyt Pentin-päivänä, vuonueeseen , jos se niin sanotaan ;) johon syntyi 10! karitsaa. Karitsoista 7 oli elossa syntyessään, mutta kaksi kuoli parin päivän sisään. Milja on porukan pienin ja veljensä kanssa pullo-karitsoja. Emäänsä ne eivät kovin kiintyneitä ole vaan ihmiseen ja lähinnä pulloon leimautuneita.

Milja vaikuttaa eloisalta reippaalta, vinhalta tytöltä. - Meidän eläväiseen pesueeseen sopivalta. Uskon, että Miljan kotouttaminen käy helposti, koska Lyylin suhtautuminen Miljaan oli lämpimän uteliasta. Lyyli tarvitsee omaan aitaukseensa kaverin.

Haemme Miljan omiemme luo, kuhan työvuoroni ovat suotuisat.

..Elämä jatkuu..



Karitsoiden menetys oli kova paikka, suuri epäonnistuminen.

Jouduimme myöskin selkä seinää vasten miettimään, kuinka ja millaisina haluamme lampaidemme elämän jatkuvan.. Pari iltaa päät jäykkinä vaihtoehtoja pohdimme, emme millään olisi kaksikkoa raaskineet erottaa, mutta kun en myöskään halua talveksi karitsoja joten vaihtoehdot olivat vähässä.

Erottaminen väliseinällä olisi pakollista. Erkille tuskin siitä traumoja tulisi, mutta Lyyli on jotenkin niin pieni ja arka että sillä olisi hätä.

Lampaiden kanssa samasta kylästä löysin vanhoja ihmisiä, joiden luona kävimme kerinnässä, mutta joilta sain myös korvaamattoman tärkeää opastusta ja tukeakin omiin ajatuksiini. Tätä ystävyyttä aion täysin itsekkäistä syistä ylläpitää.. On ollut vaikeaa, kun ei ole ollut tähän asti ketään, jonka kanssa olisi mietteitään pohtinut tai kokemuksia kysellyt.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Ennenaikainen synnytys

Karitsat synty ihan liian aikaisin..

Karvattomina ja alle kilon painoisina: Pieniä kaunislinjaisia tyttöjä molemmat.

Lyyli voi hyvin ja Erkki ei taida taas mitään tajuta.

Itse voin tätä ajatellessani huonosti, aina vaan pyrkii kyyneleet silmiin.

En ensin edes tajunnut että ne kaksi punertavaa heiniin peitettyä olisivat ne karitsat, ajattelin ensi reaktiona että siinä on jälkeiset. Ja pälyilin navettaa että onko karitsat jossain jemmassa. Shokki kaupunkilaistytölle oli suht raju, kun tajusin tilanteen kokonaisuuden.

Siinä se Lyyli mua suurilla silmillään tuijotti kuin putsaisin esiin hänen kauniisti peittelemät lapsensa..

Mä oon käyny läpi surutyön koko kaavan, shokista miksi kysymyksiin ja nyt huomaan että jopa katkeruus ja kateus toisten onnistuneita karitsointeja kohtaan nostaa päätään.

Mä ymmärrän järjellä et tää ei oo mitenkään ennenkuulumatonta tai edes Lyylin kohdalla lopullista, mut silti..

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Karitsointi alkakoon


Eilen illalla saivat tuntemukseni ja uskomukseni vahvistuksen:
Lyyli selvästikkin aloitteli synnytystä. Se olo oli levoton, tuhinaa ja hönksäämistä. Jaloillaan ja takaisin makuulleen etsien hyvää asentoa.
Peppu oli aivan turvoksissa ja kova pallo.

Erkistäkin tuli levoton ja välillä se jopa yritti astua maassa makaavaa Lyyli-raasua. Päätimme mieheni kanssa, että on parempi jos Lyylille eristetään oma karitsoimisaitaus. Sinne Lyyli siirtyikin turvaan, mutta taisi silti olla aika hämillään tilanteesta.

Näytti siltä, ettei h-hetki olisi aivan vielä käsillä joten veimme lapset nukkumaan.

Yöllä ennenkuin kello ehti 03:lta soittaa, olimme molemmat mieheni kanssa jalkeilla. Niimpä kiireesti katsomaan navetaan tilannetta.

Mutta eihän siellä enää mitään tilannetta ollutkaan. Lyylin kaikki synnytysoireet olivat kadonneet. Siellä se hämmentyneenä karsinassaan ihmetteli miksei pääse Erkin luo.

Aamulla tilanne oli vähän samanmoinen, ajoittain tuntui että Lyyli taas puhisisi enemmän, muttei pepussa mitään "kypsymistä" ole.

Olen ihan hirvittävän huolissani mitä tälläinen ehkä pitkittynyt synnytys karitsoille voikaan aiheuttaa. Sisätutkimuksen koen vielä liian aikaiseksi

Olin tuntevinani Lyylin vatsassa muljahduksia, mutta onko se enemmän kuvitelmaa tai omaa toivetta jää nähtäväksi.
Lyyli itse vaikuttaa hyvinkin reippaalta ja voimalliselta, hänen puolestaan en ole huolissani ainakaan vielä...

Mutta ei me kumpikaan ensikertalainen taideta helpolla päästä ...

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Matkakuumetta.


Iltavuoroon menoa tässä odottelen, Eevi 9v. potee sohvalla kurkkukipua.

Itse poden pahanlaatuista matkakuumetta. Varasinkin jo (varausmaksu maksamatta) Egyptin Hurgadan matkan ensi maaliskuun lopulle. Haluaisin niin mennä kesää vastaan.

Toisaalta olen kai näköjään arka, pelottaa uuden maan vatsatauti yms. riskit. Tosin hotelli, jota olen ajatellut on ilmeisimminkin täynnä pohjoismaalaisia ja käsihygienian hoitaminenhan minulla pitäisi olla hallusssa.

Kanariansaaret ei tällä hetkellä kiinnosta, mies ei halua lähteä 2 viikon matkalle ja jossain menee se raja paljon tällä hetkellä haluaa rahojaan etelän lomailuun sijoittaa. Joten vaihtoehtoja ei paljoakaan ole..


Eilinen lampaiden hoito sujui mallikkaasti, Erkillä ei minkäänlaista tarvetta höntöilyyn. Kovasti minua on aloittelijan tyhmyys puskemisen provosoimisen suhteen on harmittanut. Nyt sitten maksetaan sitä hintaa.
Täytyy vain uskoa, että jos itse on sille sen puskemisen opettanut, niin Erkin älykkyys riittäisi myös siitä poisoppimiseen..

Rakkauden puskujaan se pystyy hallitsemaan, se osaa tulla kylki edellä vierelle rapsutukseen. Ja työntää silloin itseään tykö aivan hellyyttävästi ja rakastettavasti

Mutta silloin kun sillä on tarve isotella, sen silmistä näkee että nyt katsotaan kuka on kuka ja sen on vaikea hallita tuuppimista.

Niistäkin kyllä selviän, mutta ihan yli ymmärrykseni menee ne kerrat, jolloin se osaa huomata etten katso sitä ja isku tulee salakavalasti takaa, yllättäen.. Ja ne puskut onnnistuessaan on niitä kipeimpiä..

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lyylikö tiineenä ??



Jos eläimen pidossa on omat haasteensa niin ompa siinä aihetta haaveisiinkin.
Haaveena olisi onnistua saamaan lammasperheeseen lisäystä.

Jo pari viikkoa on ollut "tunne, vaisto, toive" että Lyylin masussa olisi pikkuinen/ pikkuisia. Masu on selvästi kasvanut, peppureikä on mielestäni hiukan turvoksissa, alareunastaan punertava, mutta siisti ja ulosteesta puhas.. Lyylin juoksutapa on hauskan laukkaava, mutta nyt siitä on tullut rauhallinen käyskentelijä.

Erkki on äärettömän kiinnostunut nimenomaan Lyylin tyrkkymäisestä tavasta kantaa peppua. Tosin johtuneeko kevätriemusta vai siitä että senkin vaistot ovat herkillään Lyylin tilasta. Itse tässä salaa veikkaisin että karitsointi voisi olla n. huhtikuun puolivälissä? Mutta kun tämä on tämmöistä haaveilua ja touhotusta niin kuka tietää..

Voihan pässi




Tänään Erkin kanssa ulkoillessa alkoi sen puskemisyritykset harmittamaan itkuksi asti. Niin kauan kuin olin paikallani, se kiehnäsi ja nautti äärettömästi rapsuttamisestani. Ilmeillään se ihankuin nauraa kun kaikki on kivaa.
Mutta, heti kun lähdin liikkeelle ni olisi pitänyt vaan saada puskea ... Puskut todellakin sattuvat, sarvet ovat sellaiset töröt, että osuessaan kudosvaurio on aina syvä ja monta päivää kipeänä..

Kirjoitin harmitukseni netissä olevaan lammasfoorumiin ja vastauksista saatan vain päätellä että aloittelijan tyhmyydellä ollaan tämä ongelma itsellemme hankittu. Puskemisesta pois oppiminen onkin aika suuri haaste.

Mutta kun tämän on itse aiheuttanut ja kun tämä pässi nyt vaan on maailman ihanin (halutetssaan) ja äärettömän rakas niin ei tässä auta kuin yrittää pitkän pinnan ja maltin kanssa...

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

??

En kyllä tajua näitä bloggamisen saloja ollenkaan... Mutta haaste on otettu vastaan.. Ja jos joku tätä sattuu lukemaan ja jopa kykenee neuvomaan ni ottaisin mielelläni vastaan neuvoja kuinka tänne voidaan lisätä omia kuvia ja muitakin vinkkejä iloisen näköisen sivun tekemiseen vastaan otetaan...

Ekaa kertaa

Pikkasen hakusessa mokoma puuha, mutta olisi niin kiva laittaa muistiin moniakin asioita, joita kevät ehkä tuo tullessaan. KEVÄÄN ODOTUS SUORASTAAN KOSKEE SIELUA!
Odotan niin saareen pääsyä, ensimmäisiä lokin huutoja ja jopa haravointia raa´assa tuulessa. Kevällä unelmilla on siivet, puhutaan tulevista veneretkistä, aurinkoisista päivistä, kasvihuoneesta, grillaushetkistä.. Yhdessäolosta.. Kaikki on niin mahdollista :)

Tänään istuttelin siemeniä multaan, paprikaa ja piispankukkaa jopa hunajamelonia vaikka sen kasvu edellytykset ovat kuulemma surkeat. Hinta oli ainakin hapan, 8.80 /pss.. Mutta jotkut haaveet ovat kalliimpia kuin toiset ;)

Suurin kesän unelmani on oma karitsa,, Tai no Lyylin karitsa ... En tiedä edes onko Lyyli tiineenä mutta toiveeni aiheuttaa minulle tunteen tulevasta perheenlisäyksestä. Ja kai neljästi synnyttäneellä naisella on vaistot tallella. Niihin täytyy salaa uskoa. Tänään taas tarkistin Lyylin tissit, pienet n. 3cm nännit vatsan alta löytyi, ei mainittavaa turvotusta.. Mutta masu on kyllä pullukka, ei pelkästään paksusta villasta johtuvaa pullukoitumista. Uloste on hyvälaatuista, ettei pullukoituminen voi vatsavaivoistakaan johtua.