torstai 23. elokuuta 2012

Kaupasta: Karkkia ja Remonttimiehiä

Vanhempi tytöistä on aloittanut 7 luokan ja niin ollen myös kotitalouden.
Olen aivan innoissani,
                            nyt saan keittiöön enemmänkin kokkausta, -uskoisin?

 
Niimpä kannustusten saattelemana saimme muutama päivä sitten amerikkaisia pikkuleipiä  
                    - Ameriikassahan kaikki on suurempaa ;)


Tästä kaikesta hullaantuneena ja toiveikkaana uusista herkuista päätin laittaa kauppalista asiat kuntoon kerralla



Mies tietää mitä tämä perhe tarvitsee ;)
 
 
Tiimarin virkkaukset somistavat pehmentäen liitutaulumaalin mustaa.
 

 

Jotain hauskaa siinäkin että kaikki on vähän rempallaan ja remppa alakerrassa on vasta haaveena monen tärkeämmän jälkeen.
                       Saa hullutella  sisustelun kanssa ihan rajattomasti!



Ihanaa sadeiltaa  ja kotoilua meille kaikille

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Tiedän mitä teen tänään..



Mies on reippaasti asettanut uretaanilevyjä vintin kattoon.



Työ on hidasta nysväämistä edelleen, työvaihe on vasta puolivälissä. Tämä on se hidas mutta tärkeä työvaihe.

Ja tiivistämiseen käytettäviä uretaanisuihkepulloja on kulunut jokunen ja lisää pulloja odottaa nurkassa käyttöä




Sotku mikä vintille on ilmestynyt on melkoinen






Illalla kävin tuusaamassa pari hirren väliä puhtaaksi ja tänään sama touhu jatkuu ennen uintiharkkojen ja yövuoron vetämistä.


Vanha pellavarive kurkkii edelleen hirsien välistä



                    Tästä on onnellinen sunnuntaipäivä tehty:
                                  Miehen kanssa yhdessä tekemisestä




torstai 16. elokuuta 2012

Kodinetsijä löysi meidät


Eilen lammelle ilmestyi kuin tyhjästä musta tyttökissa. Ihmisiin se suhtautuu luottavaisesti ja on luonteena ihan superihana jaloissa kiehnääjä ja kovin juttelevainen

Toisten eläimien kanssa onkin sitten vähän haastavampaa,    -puska pölisi kun se ja Kissi ottivat illalla yhteen ja siinä samassa pääsi Maiakin haukkuen pakomatkalle.

Illalla  kissa jäi ulos ja vähän iltatoimien aikaan jopa unohdettiin koko vieras, mutta kun aamulla avasi oven vierailija istui odottavaisena pihapöydässä.

Laitoin kuvia aamulla kissasta kuvia fb;hen sekä omalle sivulle että paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen sivulle.

 Eikä mennyt aikaakaan kun sain ely:stä viestiä että kissa on heiltä itseltään karannut ja nimeltään Pipsa.



Pipsa on pieni mutta ilmeisen pippurinen, koska meiltä elyyn on linnuntietäkin matkaa 6-7km
 äkkiä ajatellen
  + vilkkaita teitä, junarata ja pari isoa asuinaluettakin välissä.

Nyt tässä vähän ihmetellään miten eteenpäin.
 Itse ollaan  jo vähän sitä mieltä, että jos Pipsa haluaa ja muut eläimet suostuu, niin Pipsa saisi jäädä meille, kun kerran itse meidät löysi.




Maalattavana olevaan astiahyllykköön on jäänyt jo pikku kiehnääjän tassunjälki ja kohta sellainen taitaa olla tämän perheen ihmisilläkin sydämessä
.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hyvä minä!

Nyt voin olla jostain ylpeä..
Navetan ja aita julkisivut on nyt maalattu! 

         Mukava tunne kun saa jotain näkyvää aikaiseksi.







Perheen mielestä kaikki kolme ovea pitäisi maalata valkoiseksi, mutta kun mä niin rakastan tota sään ja elämää nähnyttä lautaa.
 En suostu!





Ja kaiken sen teippaamisen ja hitaan nysväämisen jälkeen olen tyytyväinen että aloin siihen..

Miten kauniit helat ovatkaan punaista lautaa vasten.

Viimeisin maaliämpäri on vielä puolillaan, joten ei tämä maalaa maatilasi vielä ole ohi ja jos säätkin kerran suosivat niin nyt heti pitäisi olla jossain muualla ;)

lauantai 11. elokuuta 2012

Hei, meillä sisustetaan

Ihana lukea erilaisia sisustusblogeja, enemmän niistä saa itselle kuin ihanimmistakaan sisustuslehdistä.
Tosin ei taida olla maalaisunelman voittanutta sillä,
 jos tarkemmin ajattelee, johonkin lehteen jokaisen naisen täytyy koukussa olla?


Mutta realiteetit siitä miten itse voisi tätä keskeneräisyyttä sietää sisustamalla ovat aika niukat.

                        En edes osannut kuvitella etukäteen miten haasteellista ja ärsyttävää on, kun säilytystilaa ei ole juuri missäkään huoneessa..

Eilen kävin Anttilassa ja sieltä tarttui mukaan pari keittiöpyyhettä  ( 2 kpl/ 5,95e )  joilla kokeilin tuolien päällystämistä siiheksi, kun keittiö on joskus rempattu ja lopullinen kangas löytyy.


Keittiön pöytä tuolineen on ollut talossa " aina" emmekä me taida sitä asiaa muuttaa,
                       mutta pikkupäivitys vihreäpäällisille tuoleille toimi hyvin.

 Tässä kohtaa kalliimmat investoinnit olisivat silkkaa tyhmyyttä.






Kiitos taas entisen emännän, mulla oli kaikki sisustamiseen tarvittavat välineet valmiiksi laittuna kaapissa.

Nitojalla sisustaminen saattaa viedä mennessään ;)








perjantai 10. elokuuta 2012

Kymmenen kilometriä


Tämä nykyinen kotimme on siis vain kymmenen kilometrin päässä sivistyksestä ja entisestä kodistamme. Ei siis paljon mitään, asfalttikin alkaa heti pihasta, mutta

Lapsille tämä 10 kilometriä tarkoittaa busseja, jotka lähtevät liian aikaisin   ( 7.05, jos menee 8:ksi kouluun) ja jotka kulkevat ihan liian harvoin
säkkipimeää tien loppupätkää ennenkuin kotitalo häämöttää.
          Etäisyyttä kavereihin.   
Kyytijärjestelyjä.
                              Vanhempien työaikajärjestelyjä.
Pidempiä harkkamatkoja ilman kimppakyytejä.

Mutta tämä myös tarkoittaa mahdollisuutta nauttia  eläimien  pitämistä ja läheisyyttä,
 yhteyttä luontoon.
Olla jatkumona suvun talossa,
              perinteitä.
Elää elämää jolla on merkitystä.
                                       Kirjastoiltoja ja kynttilän valoa.
Vanhempien välistä rakkautta, kun on yhteinen päämäärä ja haaste.

Kesällä kaikki on helppoa ja kivaa, kuin pelkkää lomailua,

 mutta talvella otetaan Kotirannoista mittaa
kun tuuli puskee pellolta lumet nietoksiksi pihaan eikä aura-autoa näy silloin kun pitäisi päästä liikkeelle.

                      Olemmeko me silloinkin vielä vahvoja?







"Tarvitset lujan päätöksesi,
sen, minkä olet tehnytkin -
että täällä minä elän
enkä käänny takaisin."
~Ilpo Tiihonen



torstai 9. elokuuta 2012

Valoa vintillä


Mies ehdotti että maalaisin aittojen ovien helat mustiksi. Tiesi varmasti ehdottaessaan miten hidasta tekemistä se on.

Kauniit niistä kyllä tulee, juhlavat suorastaan, mutta nysväämisen se vaatii
 ja maalarinteippiä,
 vaikka päätin etukäteen ettei piharakennusten maalaaminen niin pilkunviilaamista olisi.

Kuvat sitten kun viimeinenkin hela on maalattu, tätä kutsutaan motivoinniksi ;)


Eikä sillä miehellä taida sen helpompaa olla,  Vintti-Iitojen asentaminen on myös aika näpertämistä,

 varsinkin kun sähkösaha on edelleen saaressa ja sahailut menee vanhan ajan tyyliin











Mutta nyt tiskien kimppuun ja ehkä ehdin maalata viimeisetkin helat
             ennekuin loman jälkeinen eka iltavuoro himmentää  vireystilan :)





keskiviikko 8. elokuuta 2012

Loma maalattu

Loma alkaa lähenemään loppuaan ja sitä aina miettii mitä jäi käteen..?


Onneksi kamera on nykyään niin paljon käsissä että nyt on ihan kuvat siitä että jotain olen saanut lomalla aikaiseksi.

Täällä oli eilen lauma ( 7) uimarityttöjä siskonpeti henkisesti yökylässä ja kuvailuja tyttöjen kesken tehtiin paljon,
 ilolla huomasin että alkaa navettakin olemaan taustaksi kelpaavassa kunnossa.








ENNEN



    JÄLKEEN    mun aherruksen



Vielä pitää helat maalata mustaksi ja tässähän vasta julkisivu, joten jälkeen kuva ei ole ihan se lopullinen,

mutta vähän pitää saada kesken työnkin nauttia aikaansannoksistaan.


Silti tuo uuden karhea pihakeinu on hieno palkka minulle tekemästäni työstä!

 Vielä kun saisi opetettua miehen että nurmikko on autoilta ja auton kavereilta kiellettyä aluetta ;)



maanantai 6. elokuuta 2012

Elät täällä yhä




Kun siivoilee menneiden ihmisten jäljiltä pihaa, käsittää herkästi sen miten muistot ovat tavaroissa,
työkaluissa ja kukkasissa.





Ajattelivatkohan he koskaan kuka tätä kaikkea seuraavaksi koskee ja ihmettelee?





torstai 2. elokuuta 2012

Perhosen kevyttä tätä päivää



Eilinen päivä oli tunnemyrskyä ihmisten kesken. Ensin tuli sanomista kun ei puhuta suoraan ja asiat saavat vääriä suuntia.

 Illalla haettiin kotiin ihkauusi ipad eikä sen asentaminen tapahtunutkaan hetkessä eikä etenkään helposti, joten yhdellä jos toisellakin oli pinna kireällä.

Ikuisuusprojktiksi muuttunutta navettaa maalatessani mietin, miten paljon helpompaa ja selkeämpää elämä eläinten kanssa on.



 Asiat ovat juuri kuin sillä hetkellä ovat eikä niihin tarvitse koskaan palata jälkikäteen. Ja kaikki mitä eläin tekee, se tekee sen siinä hetkessä ja - vilpittömästi.


Taas yksi iso plussa miksi haluan asua maalla ja eläinten kanssa. On tässä elämässä jotain helpompaa ja vilpittömämpää.









"Päivänkakkarat pihalla kukki,
päivänkakkarat tienkin tukki!
Ja siellä kukkien joukossa
on perhosen lapsia piilossa! "

-Tuntematon-



keskiviikko 1. elokuuta 2012

Emon Onni

Maia on siis meille eläinsuojelusta haettu koira. Nuori tyttö ja emo jonka säilytysaika siellä on ymmärrykseni mukaan ollut n. vuoden verran.
                Me olemme eläneet yhdessä samasta päivästä kuin tänne muutimme eli vappuaatosta.

 Maian touhuja katsellessa usein miettii, että osaako se ajatella miten erilaiseksi sen elämä meidän kanssamme onkaan muuttunut.

                 Näkikö se koskaan unia ihan omasta perheestään siellä häkissä tai tiesikö se, miltä tuntuu kun makaa kuumana päivänä viileässä lammessa tai miten se koki kun 11 pentua toisensa jälkeen lähti uusiin koteihinsa?


Meripäivillä meillä kävi ohimennen lapsen kaveri, joka kertoi että hänellä on aivan samannäköinen koira kuin Maia, joka on haettu lokakuussa n. 3kk vanhana pentuna eläinsuojelusta.

 Nopeasti ymmärsimme että Maialle on löytynyt jotain kultaakin kallimpaa.

Eilen illalla tämä Pipsa tulikin jo vierailulle eikä ollut epäilystäkään etteikö tytär ollut löytänyt emonsa..

 Maia sai taas olla Mamma, kuten häntä oli eläinsuojelussa kutsuttu, mutta nyt vapaana omalla maallaan.


"Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?
Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.
Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi
tuoksu!


 Sinun tuoksusi viesti on aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus, hiljainen, vakaa.
Se, kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo."

        -Lauri Lehtinen-









Illalla Maialla oli vaikeuksia asettua, pihalta ei olisi millään malttanut tulla sisälle kun kaikki hajut piti moneen kertaan vielä haistella. Ikkunasta toiseen se ravasi katselemassa, josko Pipsa saapuisi takaisin.


Se miten Onnellinen Maia oli omastaan teki meidätkin äärettömän onnellisiksi
-Maia on nyt omassa kodissaan, mutta silti hänellä on taas jotain menneisyydestä jonka hän varmasti kuvitteli kadottaneensa.


 Maia on taas emo,  Mamma lapselleen!