Juhla Sunnuntai

Meillä oli sunnuntaina nuorimman lapsemme rippijuhlat.

Suuri, odotettu ja tärkeä päivä nuorelle.

Juhlat sujuivat ihanasti,
ja nuori neito oli, jos mahdollista entistäkin kauniimpi.

Juhlat olivat myös iso koitos talolle.

 Ollaan oltu täällä edestakaisin liikkuvien rojujen ja keskeneräisyyden keskellä

Nyt oli talon aika pukeutua sunnuntaihin.

Itsestä tuntui, ettei oma ajatukset
riitä vaan tarvitsimme talon tukea,

 ikäänkuin sen heräämistä henkiin.

Niinpä alitajuisestikin aloin pyytämään "kummituksia" paikalle.

Kukitin entisen emännän pyörän portinpieleen,

 ikäänkuin hän olisi käymäseltään täällä.

 Eteisen vaikeasti sisustettavaan nurkkaan rakentui kuin itsestään

talon vanhoista valokuvista ja  talon papereista "museonurkka"

kunniotuksesta heidän elämäänsä kohtaan joiden tarinan jatkumo olemme.

Mielestäni meillä ei kummittele,

 mikä on sääli, 

mielelläni kuuntelisin entisen asukkaan touhuiluja nurkissa.

Minulla vahva usko,

 että heidän mielestään talossa on aikoinaankin ollut hyvä olla, niinkuin minulla nyt.

Mutta ei, meillä ei kummittele.

Silti, siivoilujen lomassa kävin "pitkiä keskusteluja" talon kanssa
ja asiat ja tavarat ikäänkuin yhteistyössä asettuivat kohdilleen.
Vähän kuin itsestään.

Ja kas, talo oli kauniisti puettu sunnuntaihin,
eikä keskeneräisyydet häirinneet juhlijoita.

Me teimme sen yhdessä, tämä perhe,
 tämä talo.
ja ennenkaikkea vieraat, jotka viipyivät ja viihtyivät pitkään kodissamme.

Ihmiset ovat lopulta ne jotka juhlan tunteen toivat tullessaan,
 omalla asenteellaan ja ajan antamisellaan.
Sen taas sai kokea. Lämpimästi

Perhe Kotiranta kiittää kaikkia myötäosallistuneita ihanasta sunnuntaista.
Sydänlämmin kiitos

Poluista eräs

Viime postaus taisi olla huisin roisia arkea.

Onhan tää meidän elämä

 kaiken valmiina ostamisen 

ja nopeasti saamisen  aikana

jotain vaikeasti hallittavaa ja hahmotettavaa,

 -useinmiten itsellekin.

En minä varsinaisesti elämäämme selittele,

vaikka sitä usein itsekkin ääneen ihmettelen.

 Riittää kuitenkin kun itse siinä viihdymme

tai nöyrrymme.

Joka päivä,

 eikä sitku.

Mut yritämpä pysyä tänään vaan siinä kauniissa 

ja helpossa.

Niissä asioissa,

 jotka antavat minun arkeeni 

vahvuutta ja voimaa 

olla sellainen kuin olen 

ja elää omannäköistäni elämää.

Sietää silloinkin kun on pakko.

Unelmoida silloin kun pitäisi toteuttaa.

Uskoa, kun mieli käskee luovuttamaan.

Rakastaa silloinkin kun valo ei paista

Sen verran mitä minä olen sitä

 kuolemaa kohdannut ja nähnyt,

 olen saanut ymmärtää,

että joskus se lopulta vie meidät 

pelkässä pumpulimekossa tai kalsareissa,

 joskus ehkä vaan vaipassa ja säkissä.

Useimmat villasukissa, tietenkin.

Mut  ei sinne arkkuun mahdu 

munonpakkosaada-ostokset.

 Sinne mahtuu vain se,

 mitä sinä olet ollut itsellesi

 sekä toisille.

Ja ne pienet merkit, jotka polkusi on sinuun jättänyt

Tästä piti tulla kaunis ja helppo päivitys, 

mut 

 kauniskin kai tarvitsee jotain mitä vasten heijastua.

Ole sinäkin onnellinen ja vahva valitsemallasi polulla,

 omassa tarinassasi

-Tänään.

remonttipäivitys

Ollaan oltu ilman keittiötä helmikuusta asti.

 Siis iäisyys.. 

Keittiöhuonetta ei ole ollut sen koomin.

 On kuin talosta olisi kadonnut pala johonkin.

Piti olla helppo ja nopeakin juttu, 

mutta ajan määre on  vanhan talon kunnostamissa ihan oma lukunsa.

Näissä remonteissa puhutaankin usein ikuisuusprojekteista,

 eikä sen sanan  kuullessaan kuulu  tirskahtaa nauruun.

Lempeä ja ymmärtävä hymy riittää.

Välillä sitä on jo luullut, että tää on ihan normaalia. 

Voihan olla, ettei kaikilla muillakaan ihmisillä ole keittiötä?

Ai on vai?

Noh, meidän keittiönä kyl toimii näppärästi ihan itse ideoimani

 #diy tiskipöytä.

80-lukuisen välioven ehdoton tähtihetki.

Kahvassa voi kätevästi roikottaa käsipyyhettäkin. 

Huomenna on kuulemma lattian valu.

Se, miksi meille valetaan lattiat eikä maalata niitä ihania paksuja lankkulattioita, 

johtuu 90-luvun remonttisuuntauksista.

Se aika on myös osa tämän talon historiaa.

Jos sinä nyt mietit kuinka tätä keskeneräisyyttä

 jaksaa ja sietää,

 niin näytämpä sinulle

  vielä yhden kuvan

Meidän nukkumakammari,

Hirsiseinään on jäänyt valon tekemät ääriviivat sängynpäädystä.

Sängyssä ovat yli satavuotta sitten nukkuneet mieheni mamman vanhemmat.

Rikkautta jota rahalla ei saa.

Se että, saa olla osa vanhan sukutalon tarinaa 

ja elämän jatkumoa 

on suurempi ihme ja kiitollisuuden aihe

 kuin muutaman kuukauden  keittiöttömyyden murehtiminen.

Ja kun mielikuvitukselle antaa  suuret siivet

 tai ainakin kurkkii aamukahvilla pinterestiä,

  voi unelmoida jonain päivänä mikä tahansa olevan mahdollista.

Jopa oman keittiön ja porsliinilautaselta syömisen.

Vuoden tärkeimmät tunnit

Ensi sunnuntaina vanhempi tyttäristämme pääsee ripille klo 14:00 omassa kirkossamme.

Nuorempi tyttäremme taas taisteli itsensä ensimmäistä kertaa virallisiin uinnin SM-kisoihin, "ikuihin" 

kahdella päämatkallaan,

 joista toinen uidaan  sunnuntaina n. klo 17:n maissa n.300km päässä kotoa..

Äidin kömmähdys kalenterin lukemisessa haastaa koko perheen ja varmaan hämmentää lähipiiriä

Perhe jakautuu muutamaksi tärkeäksi tunniksi toistensa tueksi,

 jakautuminen ei  tosiaankaan tarkoita hajoamista päivastoin,

 -Kumpikin saa mennä kohti omaa päämääräänsä kauniina, vahvoina ja terveellä itseluottamuksella 

vanhempiensa täydellä tuella tietenkin

Kaksi vuotta me olemme tätä kotia ja paikkaa  rikkoneet ja sotkeneet, 

nyt kahdessa viikossa olemme siitä perkaneet juhlakelpoista.

Olohuonehan on "vähän rikki",
 joten päätimme ensin siirtää juhlat pihalle ja juhlatelttaan.

Jostain sain ymmärrykseeni kesken kaiken että onhan meillä lato suojaksi. 

Mieskin on niin hullu, että piti ajatusta hyvänä
 ja niin alkoi tolkuton heinäladon tyhjennys.

Sateinen sää suosi sekopäitä, poltimme roskia tuntikausia,
 tyhjensimme ja siirtelimme roinaa ja taloon mahtumattomia tavaroita paikasta toiseen. 

Järjetöntä hommaa,
 mutta jatkossa vanha lato palvelee meitä ihan uudella tavalla.

Olemme jo hienosäädössä ja viimeistelyssä;

kauppoja, silittämistä, kukkia ja mäntysuopaa /

treeniä, lepoa, venyttelyä, keskittymistä ja järkevää ruokailua,

Vahvasti uskon nyt,
 vaikka toki epätoivon ja kiukunkin hetkiä on ollut, 

että  perheenä saamme vuoden hienoimman päivän monella tasolla.

 Kun ystävät,
 hyvä mieli ja tavoitteiden saavuttaminen ovat läsnä
niin sunnuntai on  varmasti vuoden hienoin ja ikimuistoisin päivä.

Kunhan meillä  vain on kykyä ottaa hetkestä avoimin mielin kaikki se irti,
 mitä sillä on tarjottavanaan.

Odotettu avaus

Tähän näkymään on saanut 4-5kk tottua

 

Reikä tänään

Kulkureikä kerrosten välillä avattiin tänään isommaksi.
Eteisestä on tänään myös  otettu osittain seinälevyjä pois ja taas osa talon tarinaa kertoutuu meille entisten ihmisten käden jälkinä.


Eteisestä löytyi seinän sauma, joka on ollut kaapin tai varaston takia.

 

Kaapin / varasto takaseinä ? on maalattu jollain savipohjaisen typpisellä maalilla aikoinaan

Seinä ylhäältä kuvattuna

Vaikka välillä usko ja voimatkin minulta ovat  olleet koetuksella tässä vajavaisessa "havumajassa" asumiseen niin tänään tuntui taas niin hyvältä..


Vanhaa käsin työstetty hirsi on niin kaunis ja puhutteleva.
Meri on maailman rentouttavin asia tuijotella. mutta kyllä vanhassa hirsiseinässäkin joku taika on

Pieni ripale entistä sisustusta

 

 Siellä vaaleanpunaisen lastulevyn alla oli se oli mitä itse olemme kokoajan
odottaneet näkyväksi...
                    Ikivanha hirsitalo

Rappuja odotellessa

 

Yöpuuhastelua

Yöllinen kulkija

 

 

 

Eilinen ilta meni yömyöhälle, kun teimme mestaa tänään tuleville ekovillan puhaltajille.

 

 On ollut ihan loistavaa projektin edistymisen kannalta, että töillä on ollut monesti joku aikatavoite, vaikkei se juuri tekemisen hetkellä niin kivalta tunnukkaan.

 

 

Rojua oli vielä jonkin verran iltayöstä putsattavana

Hämärän hyssyssä puuhastelua

Riinan huone saatiin ensimmäisenä siistiksi

Paloturvallisuudesta huolehtimista

Wc tumpattuna täyteen työtarvikkeita

Kauniit hirret peittyvätkin ikiajoiksi

 Aamulla yöllinen puuhastelu palkittiin kun olohuoneen ikkunasta näkyi onnellinen perhe

Vintillä tapahtuu

Ihanaa, että jopa remontti tuntuu etenevän sellasella vauhdilla etten itse ehdi edes kuvaamaan saatikka osallistumaan.

Huoneiden väliseinä tolpat alkavat olla valmiita ja wc:n ääriviivat hahmoittua




Wcn kehikko




Lavuaarin paikan hahmottelua



Ovi Eevin huoneeseen

 

 

 

 

 

 

Loppuviikosta tällä kävi ammattilainen Virosta joka kertoi olleensa korjaamassa paria linnaakin joskus ja hän lupasikin meille yhtä kaunista kädenjälkeä piippujen muurauksessa


Ja kauniit piipuista tulívatkin, kauniit ovat jo ennen maalaustakin

Remontin alkutaipaleella



 

 

 

Nyt ollaan siinä vaiheessa että kaikki työvaiheet vievät projektia näkyvästi eteenpäin.

Ja naapurin taloprojekti tien toisella puolella on alkanut tänään nousemaan paketista hirsitaloksi.

Maalla rakennetaan taas vuosikymmenten jälkeen