lauantai 10. joulukuuta 2011

Kynttilänvalossa

Tuuli on ollut parina viime päivänä ollut aika hurja, saaressakin on puu kaatunut aitan päälle muttei onneksi aitan katosta sisään..
Tuuli ei kuitenkaan ole yltänyt minun sisälleni, mieleni on kuin tyyni vesi, ajatukset seisovat paikoillaan ja pyörivät tyhjää.. Erkin jälkeistä elämää on vaikea hahmottaa, samalla kuitenkin mietin kaiken tarkoitusta ja sitä että pitäisikö minun nähdä jotain seuraavaa tai huomaanko varmasti sen kun aika on sopiva?

Erkki tuli työstämään veljeni kuoleman jälkeistä surua, täyttäen sen tyhjyyden suht suuresti.. Se rakkaus vei eikä vikissyt.. Kyllä mä oikeasti luulin silloin kun Erkki olisi pitänyt kesälammasajan jälkeen palauttaa että, se olisi ollut mahdollista, mutta viime päivinä olen useaan kertaan löytänyt itseni muistelemasta sitä auton rinnalla juoksevaa pikkupoikaa.. En mä ennen sitä ollut tajunnut miten me kuuluttiin yhteen, en ennenkuin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt erota.. Uuhesta ja toisesta karitsasta kykenin eroamaan, mutta ero Erkistä ei ollutkaan mahdollista. Ei, ei ennenkuin nyt..


Erkin haudan päällä roikkuu puussa lyhty, olemme pitäneet siinä kynttilää palamassa parina yönä.. Hauta on metsän reunassa, joten kynttilän valo valaisee pitkälle pimeyteen.. En tiedä kuka on oivaltanut viedä kuolleiden muistoksi kynttilöitä aikanaan, enkä muista onko kynttilä koskaan antanut niin suurta lohtua kuin nyt se siellä syksyisessä metsänpimeydessä antaa.. Valo on täydellisen kaunis..

Olen käynyt päivittäin myös elävien lampaiden, kuten heitä nyt olen nimittänyt, luona.. Siellä kaikki on ennallaan eikä mikään kuitenkaan ole niinkuin ennen.
Erkin jälkeen jäi niin paljon rakkautta annettavaksi että oikein säälittää seuraaava uhri, joka saa sen tunnemyrskyn taakakseen. Erkki rakasti olla lähellä, liki, huomionkeskipisteenä. Kukaan muista lampaista ei ole samanlainen, nämä ovat paljon arempia ja itsellisempiä. Ehkä siihen tulee nyt muutos.

 Odotan kovasti että sää kuivaisi ja pääsisimme lammasneitojen kanssa metsäretkelle, silloin sen oikein näkisi millainen lauma me nyt olemmekaan, kun ei ole yhtä hönksää narussa.. Mä niin kaipaan just nyt niitä yhteisiä metsäretkiä, voitas vaan olla yhdessä

Viimeinen kuva Erkistä, huonolla asetuksella sekin,,,
Tämä on tämmöistä ajatuksenvirtaa vailla suurempaa suuntaa joten taitaa olla parempi päättää se tähän ja sanoa vain, että mulla vaan on niin ikävä vaikka kuinka koitan olla reipas.. Mulla on niin ikävä!!

torstai 8. joulukuuta 2011

Kun oikein rakastaa niin ikävän määrä on suunnaton

Voi luoja tätä ikävän määrää.. Miten tuska sattuu lyöden kuin puukkoa kylkiin, jalkoihin, sydämeen.. Mulla on niin järkyttävän paha olla ja suunnaton tyhjyys mun sisällä..

Jos rakastaa toista niin paljon kun mä rakastin Erkkiä niin kuinka mä annoin tän tapahtua? Miks mikään tai kenenkään lamppu ei syttynyt ettei Erkki saanut leikkauksessa jäykkäkouristuspiikkiä? Mä aina uskon et joku johdattaa meitä oikeisiin valintoihin, mut miks mä nyt läksin tälle tielle ja samalla uhrasin sen joka oli mulle niin rakas??

Mä en näe nyt tietä jota lähtisin kulkemaan. Yli kolme vuotta lampaita koskavat päätökset on tehty aina ajatellen että Erkki laumanjohtajana ja suurena persoonana on se ketä ensimmäisenä ajatellaan, ei sillä etteikö muidenkin lampaiden hyvinvointi olisi tärkeä mutta mikä toimi Erkillä, se palveli myös tyttöjä ja karitsoja..

Erkki oli suuri persoona, omanlaisensa legenda jo eläessään ja näköjään se on niin että legendat kuolevat nuorina myös pässien maailmassa..

Erkki ei päästänyt meitä helpolla ei edes pienenä poikana kun se oli aina hukassa ja pikkasen pihalla kaikesta.. Mutta jos joku osasi näyttää rakkautensa, niin Erkki. Tosin se osasi näyttää myös sen, kun hermo paloi luisessa pääkopassa..  '
Vuosien myötä opin lukemaan Erkin mietteitä sen katseesta, joten tiesin jo illalla mitä Erkkikin tiesi.. Kuolema tulisi erottamaan meidät ihan pian..

Erkki eli hetkessä
 ja mä olen jumalattoman kiitollinen siitä mitä rohkeutta sen eläimen kanssa eläminen on minulle antanut.. Ja jos mä mitään tästä matkasta olen oppinut niin sen etten mä siitä koskaan tule tinkimään vaikka kuinka jostain olisi tyhmää tai typerää tehdä asioita vastoin yleistä mielipidettä
... Koskaan ei ole typerää rakastaa vaikka kohteena olisikin vain hassu ja voimakas pässi.. Se pässi oli meidän laumamme johtaja.. se pässi oli minun sydämeni sankari ja minun on niin ikävä