perjantai 8. tammikuuta 2016

Pakkasta ja kultamunia

Kireä pakkanen.
Täälläkin
Tänä aamuna ennätys -31c
Ilman remontteja olisimme varmaan tällä hetkellä evakossa,
niin palaen pakkanen haluaa päästä nytkin sisälle.
Puuta palaa sisällä kolmessa tulipesässä
sekä  lämmitys kattilassa.

 Navetassa on ankeaa.
Ja kylmä!

 Kuuden lampaan lähes paikallaan olo
 ei riitä tuottamaan vanhaan kiviseen navettaan tarpeeksi lämpöä kanoille.
Niinpä lämmitämme sekä säteilijällä että ajoittain puhaltimella.

Eli tällä hetkellä 4 - 5 päivittäistä munaa ovat jo kultamunia,
lähes kirjaimellisesti.
Sitkeitä tyttöjä, sanoisin.
Aamu 8.1.2016
 Kanoista välittäminen on hauskaa,
 on palkitsevaa nähdä kuinka otettuja ne ovat lämpimästä juomavedestä,
 joka on maustettu oliiviöljyllä
 tai kuinka ne vierivieressä nauttivat sätelijän antamasta lämmöstä.
Munien lisäksi kanat tuottavat kosolti hyvää mieltä.


En pidä pakkasesta,
 mutta pidän tästä survival touhusta.
Siitä kun touhutaan yhdessä pakkasta vastaan,
 puiden kantamisesta, tulien ylläpitämisestä
 ja pihapuuhista.
 pakkasen kipristäessä poskia,
  sään ollessa huikean kaunis.

Säässä kuin säässä,
on aina yhtä ikiaikainen tunne
kävellä ämpäri kädessä pihan poikki,
 siinä tunteessa on vain jotain,
 jota sieluni ei pysty minulle sanoin sanoittamaan.


On hulluutta pitää kotieläimiä vanhoissa tiloissa näillä keleillä.
Ja kyllähän sitä elämässä varmaan helpommallakin pääsisi,
 mutta..
On rakkautta, mielenterveyttä ja huolenpitoa
kun saa homman toimimaan
 ja näkee työnsä tuloksen.
Pakkanen pitääkin parisuhteen lämpimänä.
Oma mies on niin rakastettava ja ihana
huolehtiessaan perheen lämpimänä pysymisestä
 ja eläinten hyvinvoinnista.

"Kaikkee mä oo kuullu hulluks mua on luultu,
muttei mulla pleksit ihan pienest huurru
Hommat valkenee ni naamat kalpenee,
mutta beibi kyllä täällä tarkenee"

-Jvg-