Lauma

Puhun meidän kotiyhteisöstämme paljon laumana.

Wikipedian selitys laumasta:
Lauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu-tai kalajoukkoa kutsutaan parveksi.
Eläinten eläminen laumoissa on perustavaa laatua oleva ongelma sosiobiologiassa. Lauma tuo turvaa joillekin eläimille, sillä esimerkiksi seeprayksilö sekoittuu raitojensa avulla lauman sekaan ja niin saalistajan on vaikeampi huomata se. Toisaalta saalistajat havaitsevat suuren lauman yksittäistä eläintä helpommin. Laumassa on kuitenkin paljon todennäköisempää selvitä, sillä ympärillä saattaa olla satoja muita yksilöitä suojaamassa. Lauman jäsenet saattavat myös suojella muita jäseniä.


Me ihmiset olemme osa laumaa, mutta kuulumme automaattisesti johtajistoon,
 koska meillä on paras kyky saalistaa ruokaa laumallemme  ja suojata saalistajilta ;)

 Nyt laumastamme on yksi poissa ja balanssi on edelleen kateissa.
 Pienestä Kissistä jäänyt aukko on yllättävänkin iso, varsinkin mieheni entinen kissa"vihaaja" on tainnut olla tunteistaan hyvinkin hämillään.

Eilen täällä kävi koekyläilemässä teinikissa, joka ei selvästikkään ollut milläänlailla halukas olemaan laumamme jäsen, oli yllätävänkin helppoa palauttaa hänet takaisin lähtöpisteeseen.


Kun mieheni kanssa lauantaina kannoimme PikkuKissimme hautaan, mukana saattueessa kulkivat lampaat.

Meno  varmasti näytti ja tuntuikin hassulta.

Lyyli haisteli ruumista, ymmärsi  selvästi jotain ja kulki kiinni minussa.
 Tasaisin välein lempeä katse silmissään tarkistaen että onhan pikkuinen vielä matkassa.
       Lyyli aikoinaan menetti kesken ensimmäiset omat karitsansa,
 liekö se syynä  kykyynsä toimia emomaisesti myös kuolleelle kissalle.

 

Maia koira ja E.T kissa ovat selvästi lähentyneet toisiaan tämän laumamuutoksen myötä,
on hassua miten ennen rajoistaan niin
tarkat voivat nyt istua tyynenä samalla sohvalla.

 

 

Kaipaan valtavasti uutta jäsentä laumaamme, itsestä tuntuu että uusi jäsen voisi olla kanakin tai aasikin olis kiva yllätys,
 mutta muu lauma  etsii kuumeisesti
 sitä uutta kissanpentua


Nyt on aika mennä ulos aurinkoon tuottamaan siivouspalveluksia jäsenillemme kanoille..

Iloista pääsiäisen odotusta teille kaikille.

Kynttilänvalossa

Tuuli on ollut parina viime päivänä ollut aika hurja, saaressakin on puu kaatunut aitan päälle muttei onneksi aitan katosta sisään..
Tuuli ei kuitenkaan ole yltänyt minun sisälleni, mieleni on kuin tyyni vesi, ajatukset seisovat paikoillaan ja pyörivät tyhjää.. Erkin jälkeistä elämää on vaikea hahmottaa, samalla kuitenkin mietin kaiken tarkoitusta ja sitä että pitäisikö minun nähdä jotain seuraavaa tai huomaanko varmasti sen kun aika on sopiva?

Erkki tuli työstämään veljeni kuoleman jälkeistä surua, täyttäen sen tyhjyyden suht suuresti.. Se rakkaus vei eikä vikissyt.. Kyllä mä oikeasti luulin silloin kun Erkki olisi pitänyt kesälammasajan jälkeen palauttaa että, se olisi ollut mahdollista, mutta viime päivinä olen useaan kertaan löytänyt itseni muistelemasta sitä auton rinnalla juoksevaa pikkupoikaa.. En mä ennen sitä ollut tajunnut miten me kuuluttiin yhteen, en ennenkuin siinä vaiheessa kun olisi pitänyt erota.. Uuhesta ja toisesta karitsasta kykenin eroamaan, mutta ero Erkistä ei ollutkaan mahdollista. Ei, ei ennenkuin nyt..


Erkin haudan päällä roikkuu puussa lyhty, olemme pitäneet siinä kynttilää palamassa parina yönä.. Hauta on metsän reunassa, joten kynttilän valo valaisee pitkälle pimeyteen.. En tiedä kuka on oivaltanut viedä kuolleiden muistoksi kynttilöitä aikanaan, enkä muista onko kynttilä koskaan antanut niin suurta lohtua kuin nyt se siellä syksyisessä metsänpimeydessä antaa.. Valo on täydellisen kaunis..

Olen käynyt päivittäin myös elävien lampaiden, kuten heitä nyt olen nimittänyt, luona.. Siellä kaikki on ennallaan eikä mikään kuitenkaan ole niinkuin ennen.
Erkin jälkeen jäi niin paljon rakkautta annettavaksi että oikein säälittää seuraaava uhri, joka saa sen tunnemyrskyn taakakseen. Erkki rakasti olla lähellä, liki, huomionkeskipisteenä. Kukaan muista lampaista ei ole samanlainen, nämä ovat paljon arempia ja itsellisempiä. Ehkä siihen tulee nyt muutos.

 Odotan kovasti että sää kuivaisi ja pääsisimme lammasneitojen kanssa metsäretkelle, silloin sen oikein näkisi millainen lauma me nyt olemmekaan, kun ei ole yhtä hönksää narussa.. Mä niin kaipaan just nyt niitä yhteisiä metsäretkiä, voitas vaan olla yhdessä

Viimeinen kuva Erkistä, huonolla asetuksella sekin,,,

Tämä on tämmöistä ajatuksenvirtaa vailla suurempaa suuntaa joten taitaa olla parempi päättää se tähän ja sanoa vain, että mulla vaan on niin ikävä vaikka kuinka koitan olla reipas.. Mulla on niin ikävä!!