remonttipäivitys

Ollaan oltu ilman keittiötä helmikuusta asti.

 Siis iäisyys.. 

Keittiöhuonetta ei ole ollut sen koomin.

 On kuin talosta olisi kadonnut pala johonkin.

Piti olla helppo ja nopeakin juttu, 

mutta ajan määre on  vanhan talon kunnostamissa ihan oma lukunsa.

Näissä remonteissa puhutaankin usein ikuisuusprojekteista,

 eikä sen sanan  kuullessaan kuulu  tirskahtaa nauruun.

Lempeä ja ymmärtävä hymy riittää.

Välillä sitä on jo luullut, että tää on ihan normaalia. 

Voihan olla, ettei kaikilla muillakaan ihmisillä ole keittiötä?

Ai on vai?

Noh, meidän keittiönä kyl toimii näppärästi ihan itse ideoimani

 #diy tiskipöytä.

80-lukuisen välioven ehdoton tähtihetki.

Kahvassa voi kätevästi roikottaa käsipyyhettäkin. 

Huomenna on kuulemma lattian valu.

Se, miksi meille valetaan lattiat eikä maalata niitä ihania paksuja lankkulattioita, 

johtuu 90-luvun remonttisuuntauksista.

Se aika on myös osa tämän talon historiaa.

Jos sinä nyt mietit kuinka tätä keskeneräisyyttä

 jaksaa ja sietää,

 niin näytämpä sinulle

  vielä yhden kuvan

Meidän nukkumakammari,

Hirsiseinään on jäänyt valon tekemät ääriviivat sängynpäädystä.

Sängyssä ovat yli satavuotta sitten nukkuneet mieheni mamman vanhemmat.

Rikkautta jota rahalla ei saa.

Se että, saa olla osa vanhan sukutalon tarinaa 

ja elämän jatkumoa 

on suurempi ihme ja kiitollisuuden aihe

 kuin muutaman kuukauden  keittiöttömyyden murehtiminen.

Ja kun mielikuvitukselle antaa  suuret siivet

 tai ainakin kurkkii aamukahvilla pinterestiä,

  voi unelmoida jonain päivänä mikä tahansa olevan mahdollista.

Jopa oman keittiön ja porsliinilautaselta syömisen.

Erilaiset keittiöt

Kodin rikkomisessa on vaihe,

 jota minä ja lapset ollaan odotettu varmaan eniten.

Keittiö on rikottu!

Kylmä betonilatti sinisine muovimattoineen
 on nyt poissa.. Pieninä pölyisinä muruina.

Nyt murutkin on kannettu jo pois,

 mutta pöly taitaa olla vuosikausia pitämässä imuria ja asukkaita pilkkanaan.

Seinässä oli eläinten mentäviä aukkoja.

Ensin vain hiirille,

 mutta ennen alaosan korjausta seinän alta pääsi jo kokonaisia koiria ja kissoja, 

tuulesta ja kylmästä puhumattakaan.

Sillä välin toisaalla.

olemme pitäneet keittiötä keskentekoisessa olohuoneessa.

Toinen tytöistämme sanoo sen olevan parempi kuin entinen keittiö koskaan.

Pääsiäisenä  meillä oli yökylässä uimarityttöjä.

Aamupalaksi oli mm. puolivalmiita sämpylöitä ja keitettyjä kananmunia.

Hetken piti taas miettiä, miten saisin ne suht samaan aikaan ja nopeasti valmiiksi.

Hellamme nimittäin toimii vain pistorasiasta ja siinä lämpenee kerrallaan vain joko uuni tai levyt.

Alussa olin suurissa vaikeuksissa,
makaronilaatikko on eräs hankalimmista,
mutta nykyään olen jo aika haka suunnittelemaan ruuantekojärjestystä

Ensin lämmitin uunin ja laitoin sämpylät sinne, 

Esikeitin munaveden vedenkeittimellä.

Vesihän meillä tulee vessaan, ei tartte edes ulkoa hakea.

Sammutin uunin, lämmitin hellanlevyn.

Kun munat kiehuivat kunnolla kannen alla,

 sammutin hellan ja laitoin uunin uudestaan päälle.

Kun munavesi uhkasi jäähtyä liian aikaisin tein sammuta-käynnistä tempun uudestaan.

Ja votsie, sekä lämpimät sämpylät että sopivat kypsät munat olivat yhtäaikaa pöydässä

 Onhan se leireily olkkarissa kertakäyttöastioineen sellaista mitä väkisinkin alkaa selittelemään.

Tytöt ovat  tosin kolmen vuoden aikana tottuneet vierailemaan risassa kodissamme, 

 kuulin mieheni silti lupailevan heille runsautta kun keittiö joskus olisi valmis.

-

Yksi tytöistä kysyi, että koskas se sitten on valmis?

Kuulin miehen viileän rauhallisen äänen:

"Noh, kannattaa varmaan syödä vielä jotain ennen sitä"