Juhla Sunnuntai

Meillä oli sunnuntaina nuorimman lapsemme rippijuhlat.

Suuri, odotettu ja tärkeä päivä nuorelle.

Juhlat sujuivat ihanasti,
ja nuori neito oli, jos mahdollista entistäkin kauniimpi.

Juhlat olivat myös iso koitos talolle.

 Ollaan oltu täällä edestakaisin liikkuvien rojujen ja keskeneräisyyden keskellä

Nyt oli talon aika pukeutua sunnuntaihin.

Itsestä tuntui, ettei oma ajatukset
riitä vaan tarvitsimme talon tukea,

 ikäänkuin sen heräämistä henkiin.

Niinpä alitajuisestikin aloin pyytämään "kummituksia" paikalle.

Kukitin entisen emännän pyörän portinpieleen,

 ikäänkuin hän olisi käymäseltään täällä.

 Eteisen vaikeasti sisustettavaan nurkkaan rakentui kuin itsestään

talon vanhoista valokuvista ja  talon papereista "museonurkka"

kunniotuksesta heidän elämäänsä kohtaan joiden tarinan jatkumo olemme.

Mielestäni meillä ei kummittele,

 mikä on sääli, 

mielelläni kuuntelisin entisen asukkaan touhuiluja nurkissa.

Minulla vahva usko,

 että heidän mielestään talossa on aikoinaankin ollut hyvä olla, niinkuin minulla nyt.

Mutta ei, meillä ei kummittele.

Silti, siivoilujen lomassa kävin "pitkiä keskusteluja" talon kanssa
ja asiat ja tavarat ikäänkuin yhteistyössä asettuivat kohdilleen.
Vähän kuin itsestään.

Ja kas, talo oli kauniisti puettu sunnuntaihin,
eikä keskeneräisyydet häirinneet juhlijoita.

Me teimme sen yhdessä, tämä perhe,
 tämä talo.
ja ennenkaikkea vieraat, jotka viipyivät ja viihtyivät pitkään kodissamme.

Ihmiset ovat lopulta ne jotka juhlan tunteen toivat tullessaan,
 omalla asenteellaan ja ajan antamisellaan.
Sen taas sai kokea. Lämpimästi

Perhe Kotiranta kiittää kaikkia myötäosallistuneita ihanasta sunnuntaista.
Sydänlämmin kiitos

Vanhasta vanhaa

Remontti on saanut itselleen pienet hennot siivet.. 

Vaikka moni asia näyttää enemmän rikkomiselta

 kuin kasaamiselta niin jokainen muutos vie kohti tavoitetta.

Talo on niin kaunis ja puhuva

 hirsien ollessa nyt esillä.

Ei se vanhan talon hengittäminen tarkoita vain sitä

 miten sisätilaongelmilta vältytään, 

meille se tarkoittaa myös sitä

 miten me elämme ja hengitämme

 tämän talon tarinaa ja historiaa.

Koko ajan tehdään kompromisseja,

miten remontti sopii talolle

ja mitä taas itse tarvitsemme nykyajan asuinmukavuuksiin.

Kummankin on kuunneltava toisiaan.

Ja miten hienoa on, 

että vaikka entiset ihmisetkin  ovat aikoineen muokanneet taloa 

oman elämänsä tarpeisiin 

niin mitään ei ole heitetty kuitenkaan lopullisesti pois.

Nyt me kannamme niitä takaisin päin kuin lahjoina menneiltä ajoilta.

Luukut keittiön hellaankin löytyivät muurahaispesästä ja maalattuina 

 ne ovat kuin talon koru

Ja eteiseen pariovet takaladon seinustalta

Ei taida kiitoksen kuiskaus tähtitaivaalle 

riittää tämän nöyrän kiitollisuuden osoittamiseen.

Lojutaan sohvalla

En muista koska meidän olohuoneemme tarkalleen "lähti",

 ennen viime kesää kuitenkin.

Pitkään oltiin ilman koko huonetta 

ja sittemmin huoneesta on tullut keittiön ja varaston yhdistelmä.

Eilen lapsi alkoi sanomaan, kun tää kuitenkin kestää

 ni eiks me voitas kasata olohuonetta edes vähäsen.

Niimpä raahasimme aamupäivällä lapsen kanssa ladosta

 pölyttyneitä sohvan palasia ikkunasta sisään 

ja sellaisen maton lattialle,

 jonka perään en niin itkisi.

Olohuoneen kasaaminen oli kuin kotileikkiä,

 kokoajan nauratti raahaamisen järjettömyys,

 koska muoviseinän takana on eteisemme, 

joka on pohjaa myöten auki ja sorat sekä lattia on sinne vielä tekemättä.

Onneksi eteinen on vihoviimeinen huone, joka piti avata.

 Yhtään enempää ei enää sitä piikkaussotkua olisi varmaan jaksanutkaan.

Eteinen vaan  on kaiken keskellä,

 mikä tekee sen aukiolosta tällä hetkellä äärimmäisen haastavaa ja ärsyttävää.

Vanha hellanpohja ylettää olohuoneesta eteiseen asti

Kun vanhat tutut olohuoneen kalusteet edes osittain asettuivat paikoilleen

 on ilmassa

 taas suurta rakkautta ja toivoa taloa kohtaan.

Huumorilla eteenpäin,

kyl täst varmaan hyvä viel tulee,

 jollei sitten juututa luksukselta tuntuvaan sohvannurkkaan.

Pihapuuhastelua

Pari ekaa kesää pihan kanssa on mennyt lähes ihmetellessä.

 Ollaan taidettu vierastaa vähän toinen toisiamme.

Ja onhan raksakohteen pihassa pakko sietää erilaisia kapsituksia.

Edellis kesänäkin kukkien sijasta pihassa kökötti iso jätesäiliö.

Viime kesänä keskityttiin pihalla lähinnä ladon siivoamiseen rippijuhlia varten.

 

.

Meidän pihan keskelle saa tulla autot, niin se on toiminnallisuuden kannalta järkevintä.

Olen miettinyt silti sitä dillemmaa ihan liikaa ja unohtanut

että jäljelle jää silti n.2ha tuusaustilaa.

 

Tämä keväänä olen jotenkin nähnyt pihan ihan uusin silmin.

 Kaikki sen nurkissa piilevät mahdollisuudet.

 

Mansikkamaa siirtyi ja suureni.

Sen tekeminen oli suurta rakkautta tätä paikkaa kohtaan.

Tein parhaani, keskityin ja kuuntelin.

Toivon että sadot vuosien myötä olisivat osoitus onnistumisestani.

 

 

 

Ryteiköissä ollaan mieheni kanssa parhaimmillamme.

On haastavaa taistella luontoa vastaan.

Saaressa väännettiin aikanaan mutarannan,

 kaislojen ja voimakkaan meren kanssa. 

 

 

Täällä meillä on tontin  perällä lampi,

 joka on edellisen ihmisen tuotos.

Sen reunamat ovat vuosien myötä pajuttuneet.

Paju on sitkeä vastus,

joka kasvaa tajutonta vauhtia aivan kuin vain innostuen leikkaamisesta.

 

Meidän parisuhteelle sopii yhdessä raivaaminen ja touhuaminen.

Siis ryteiköissä,

sisällä siivoamisessa ei homma ihan niin toimikkaan, mutta..

 

Eilen illalla ihanien juhlamenojen rauhoituttua ehdimme mennä vielä pariksi tunniksi

 perkaamaan lammen reunamaa.

Yksi puu, toinen, kolmas..

Oksien kantamista.. Sahausta.. Nurmikon leikkuuta..

Oksia lisää..

Niin se lauantai-ilta vierähti,

jäsenet jäykistyivät ja  iso vesipullo tyhjeni.

Samalla  juteltiin niitä näitä tekemisestä,

 vähän hymyiltiin ulospäin

 ja vielä enemmän sisimmässämme.

 

Tämä uudisraivaaja fiilis sopii meille kumpaisellekin.

ja mikä parasta

 tällä tontilla sitä ryteikköä

 ja yhdessä tekemistä riittää vielä moneksi kesäillaksi.

 

 

 

Ensimmäinen lomapäivä maalla

Kesä on edennyt vaiherikkaasti ja pitkästä talvesta toipuen.
Pienet kissat kasvavat nopealla vauhdilla ja illat menevätkin niiden telmimistä katsellessa,
 siinä jää  kuulkaa YLEt ihan kakkoseksi.

Hän jää meidän omaksemme

 

 

 

Mies se ahertaa ja ährää tulevan pihasaunan pohjien kanssa.

 

Lisärakennusalue, johon sauna ja pesuhuone tulevat

 

Taas kerran voidaan todeta että pohjatyöt ovat ne hitaimmat ja toivottavasti haastavimmat.

Sen verran hankalaa on ollut ison kiven saaminen pois tulevan pukuhuoneen alta.

 

 

 

 

Kivi räjäytettiin tyylikkäästi pienemmiksi osiksi, mutta silti isoimman palan pois saaminen kuopasta vaati jo mielikuvitustakin isojen koneiden lisäksi.

 

 

Lopulta kivi nousi vetämällä ylös ja oikeat pohjatyöt voidaan aloittaa

 



Miten kaunis pukuhuone tästä vanhasta puuvajasta tuleekaan

Ja jottei itsellä olisi sen helpompaa, oli aika tarttua tekemättömiin hommiin ja alkaa tyhjentää lampaiden pehkua, joka onkin saanut useamman talven tekemättömänä hommana painua. Yhden asian olen itselleni luvannut: " Ei ikinä enää tämmöistä savottaa"
 Nyt suorastaan rumalla tavalla taas edestään on löytänyt sen minkä  tekemättä on jättänyt.

 

Mutta navetan siivous ja uudelleen sisustus
 polttelee niin paljon että hankoa on tänäänkin heilutettava kun sääkin kerran suosii likaista sisätyötä.

                         Mukavaa kesäpäivää ja tekemisen onnea myös sinulle :)




Odotettu avaus

Tähän näkymään on saanut 4-5kk tottua

 

Reikä tänään

Kulkureikä kerrosten välillä avattiin tänään isommaksi.
Eteisestä on tänään myös  otettu osittain seinälevyjä pois ja taas osa talon tarinaa kertoutuu meille entisten ihmisten käden jälkinä.


Eteisestä löytyi seinän sauma, joka on ollut kaapin tai varaston takia.

 

Kaapin / varasto takaseinä ? on maalattu jollain savipohjaisen typpisellä maalilla aikoinaan

Seinä ylhäältä kuvattuna

Vaikka välillä usko ja voimatkin minulta ovat  olleet koetuksella tässä vajavaisessa "havumajassa" asumiseen niin tänään tuntui taas niin hyvältä..


Vanhaa käsin työstetty hirsi on niin kaunis ja puhutteleva.
Meri on maailman rentouttavin asia tuijotella. mutta kyllä vanhassa hirsiseinässäkin joku taika on

Pieni ripale entistä sisustusta

 

 Siellä vaaleanpunaisen lastulevyn alla oli se oli mitä itse olemme kokoajan
odottaneet näkyväksi...
                    Ikivanha hirsitalo

Rappuja odotellessa

 

remppamies saapui taloon

Erilaisen viikonlopun vietin uimareiden kanssa Pajulahden leirillä.
 Leiri oli minulle ensimmäinen laatuaan valmentajana, etukäteen jännitin paljonkin miten siellä osaisin toimia.
Onneksi sain olla hyvässä seurassa, joten viikonlopun anti minulle ja uimareille oli säpäkän mahtava.


Kuva: Uimaseura KoVe-Ve sivut / Timo

 Nastolasta siirryin sujuvasti kodin kautta piipahtaen vetämään kauden ensimmäistä Vesirallia. 
             -Ne voimat, jotka leiristä olivat jäljellä oli helppo kuluttaa pikku-uimareiden vauhdissa..

Mies kotosalla ei rillutellut vaimo-vapaata viikonloppua vaan ahersi pitkää päivää vintillä.

Niimpä tänään meille pystyikin tulla alan vanha ammattilainen tekemään lattiakoolauksia.
 Meille tuli siis ihka ensimmäinen  remonttimies, joka teki oikein töitä!!



Vähän pitää oikaista

                            Hieno fiilis, - tää voisi jopa onnistua!