tiistai 23. kesäkuuta 2015

Lojutaan sohvalla

En muista koska meidän olohuoneemme tarkalleen "lähti",
 ennen viime kesää kuitenkin.
Pitkään oltiin ilman koko huonetta 
ja sittemmin huoneesta on tullut keittiön ja varaston yhdistelmä.


Eilen lapsi alkoi sanomaan, kun tää kuitenkin kestää
 ni eiks me voitas kasata olohuonetta edes vähäsen.
Niimpä raahasimme aamupäivällä lapsen kanssa ladosta
 pölyttyneitä sohvan palasia ikkunasta sisään 
ja sellaisen maton lattialle,
 jonka perään en niin itkisi.



Olohuoneen kasaaminen oli kuin kotileikkiä,
 kokoajan nauratti raahaamisen järjettömyys,
 koska muoviseinän takana on eteisemme, 
joka on pohjaa myöten auki ja sorat sekä lattia on sinne vielä tekemättä.


Onneksi eteinen on vihoviimeinen huone, joka piti avata.
 Yhtään enempää ei enää sitä piikkaussotkua olisi varmaan jaksanutkaan.
Eteinen vaan  on kaiken keskellä,
 mikä tekee sen aukiolosta tällä hetkellä äärimmäisen haastavaa ja ärsyttävää.


Vanha hellanpohja ylettää olohuoneesta eteiseen asti



Kun vanhat tutut olohuoneen kalusteet edes osittain asettuivat paikoilleen
 on ilmassa
 taas suurta rakkautta ja toivoa taloa kohtaan.


Huumorilla eteenpäin,
kyl täst varmaan hyvä viel tulee,
 jollei sitten juututa luksukselta tuntuvaan sohvannurkkaan.


8 kommenttia:

  1. Hyvä väliaikainen huone. Millaisen valun saitte keittiöön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiö on nyt hyvä. Kävellä voi, muttei vielä päällystää. Seiniä pitäis alkaa koolata ja jotain ennenku voi edes haaveilla tiskipöydästä :)

      Poista
  2. Remontti kysyy aina välillä hermoja. Lopputulos on kuitenkin se tärkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt kun olen lomalla ni hymy on herkässä. Äsken minä kannoin puhdasta pyykkiä sisään ja mies työns edellä kottikärryillä soraa, ni eihän tälle touhulle voi välillä ku nauraa.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kyllä!
      On sohva vaan ihmeellinen asia ja kovin suosittu on ollut 2 viimeistä päivää ;)

      Poista
  4. Löysin ihan sattumalta tänne, tulin heti hyvälle tuulelle kun luin tämän jutun! Niin tutttu tunne, täälä on ollut ihan sama meininki ja vielä on paljon edessä! Mutta kannattaa vaan kärsivällisesti odotella lopputulosta. Tsemppiä sinne, tätä kyllä jään seuraaman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit :)
      Tuntuu itsestä myös hyvältä löytää ihmisiä ja tarinoita, joissa keskeneräisyys on arvo sinänsä eikä kaikki ole sitä kaikkimullehetinyt-elämää.
      Tulempa kurkkimaan myös sinne teillepäin ;)

      Poista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)