Emon Onni

Maia on siis meille eläinsuojelusta haettu koira. Nuori tyttö ja emo jonka säilytysaika siellä on ymmärrykseni mukaan ollut n. vuoden verran.
                Me olemme eläneet yhdessä samasta päivästä kuin tänne muutimme eli vappuaatosta.

 Maian touhuja katsellessa usein miettii, että osaako se ajatella miten erilaiseksi sen elämä meidän kanssamme onkaan muuttunut.

                 Näkikö se koskaan unia ihan omasta perheestään siellä häkissä tai tiesikö se, miltä tuntuu kun makaa kuumana päivänä viileässä lammessa tai miten se koki kun 11 pentua toisensa jälkeen lähti uusiin koteihinsa?


Meripäivillä meillä kävi ohimennen lapsen kaveri, joka kertoi että hänellä on aivan samannäköinen koira kuin Maia, joka on haettu lokakuussa n. 3kk vanhana pentuna eläinsuojelusta.

 Nopeasti ymmärsimme että Maialle on löytynyt jotain kultaakin kallimpaa.

Eilen illalla tämä Pipsa tulikin jo vierailulle eikä ollut epäilystäkään etteikö tytär ollut löytänyt emonsa..

 Maia sai taas olla Mamma, kuten häntä oli eläinsuojelussa kutsuttu, mutta nyt vapaana omalla maallaan.

"Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien?
Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.
Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu!

 Sinun tuoksusi viesti on aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus, hiljainen, vakaa.
Se, kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo."

        -Lauri Lehtinen-

Illalla Maialla oli vaikeuksia asettua, pihalta ei olisi millään malttanut tulla sisälle kun kaikki hajut piti moneen kertaan vielä haistella. Ikkunasta toiseen se ravasi katselemassa, josko Pipsa saapuisi takaisin.

Se miten Onnellinen Maia oli omastaan teki meidätkin äärettömän onnellisiksi

-Maia on nyt omassa kodissaan, mutta silti hänellä on taas jotain menneisyydestä jonka hän varmasti kuvitteli kadottaneensa.

 Maia on taas emo,  Mamma lapselleen!

KiS KiS Kissanpentua

Viime perjantaina meille muutti lähikylästä Eevin kauan toivoma pikkuihme.. Pieni Ruusa kissanpentu.

Meillä ei ollut lopulta mitään käsitystä kuinka kissan kanssa toimitaan, mutta tämä tomera tyttö muutti suoraan meille, osaa käydä asialla ja seurata ihmisen jalkoja
Ei minkäänlaista tunnetta että se olisi jotenkin hukassa tai että emo olisi kateissa.

Ruusa tuli maatalosta, jossa asui reippaita leikki-ikäisiä lapsia, joten suhtautuminen ihmisiin on hyvinkin mutkatonta.

Mutta Maia saa Ruusan pienen ja laihan hännän aivan orava-asentoon eikä Ruusa anna Maialle yhtään tilaa tutustua.
Sen verran Maiaa kissanpennun tulo hetkautti, että siitä näki miten mustasukkaisuus puski pintaan.               Parina ensimmäisenä päivänä Maia pysyi kokoajan vierellä kuin huolehtiakseen ettei jäisi unohduksiin.
Tuntui hyvältä huomata että Maia haluaa jo taistella meidän välittämisestä, vaikkei se Maiasta taida mukavaa ollakkaan.

Mulla oli haave pihalla vapaana kulkevista kanoista, no, sunnuntaina kukko karkas kuusikkoon kun olin töissä, eikä siinä miehen sanojen mukaan ollut mitään mukavaa.
              Ulkoaitausta odotellessa..
Nyt kukko takaisin kanojensa herrana ja Kotirannassa kaikki hyvin