tiistai 13. huhtikuuta 2010

Ennenaikainen synnytys

Karitsat synty ihan liian aikaisin..

Karvattomina ja alle kilon painoisina: Pieniä kaunislinjaisia tyttöjä molemmat.

Lyyli voi hyvin ja Erkki ei taida taas mitään tajuta.

Itse voin tätä ajatellessani huonosti, aina vaan pyrkii kyyneleet silmiin.

En ensin edes tajunnut että ne kaksi punertavaa heiniin peitettyä olisivat ne karitsat, ajattelin ensi reaktiona että siinä on jälkeiset. Ja pälyilin navettaa että onko karitsat jossain jemmassa. Shokki kaupunkilaistytölle oli suht raju, kun tajusin tilanteen kokonaisuuden.

Siinä se Lyyli mua suurilla silmillään tuijotti kuin putsaisin esiin hänen kauniisti peittelemät lapsensa..

Mä oon käyny läpi surutyön koko kaavan, shokista miksi kysymyksiin ja nyt huomaan että jopa katkeruus ja kateus toisten onnistuneita karitsointeja kohtaan nostaa päätään.

Mä ymmärrän järjellä et tää ei oo mitenkään ennenkuulumatonta tai edes Lyylin kohdalla lopullista, mut silti..

1 kommentti:

  1. kyllä tuollainen aina pysäyttää. Näky jää varmasti pyörimään mieleen useammaksikin päiväksi :(

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)