Fustra on matka

Lonkkani nivelrikko on minulle edelleen surua tuottava arvoitus. Minä en tiedä mikä kipu on syy tai mikä seuraus.
                Fustrassa seurataan painoa ja mittoja, toisarvoista sanon minä!

Minulla edistymistä voisi mitata puhtaasti kipumittarilla,  vartalon suoruudella, elämänlaadulla ja sillä
 olenko ymmärtänyt itsestäni mitään.

Fustraa on  nyt takana 8 - 9 tuntia. Kipuni ovat  jo tippuneet alle puoleen!!
Kävelyni palautunut " Rampe &Naukkis"- tekniikasta jo normaaliksi, vielä odotan että lantio jopa jonain päivänä keinuisi ;)

Vartaloni lukitukset ovat ohentuneet, ovat ne minussa silti edelleen,
               mutta ne on nykyään helpompi plokata, minulla on  jo nyt työkaluja.

Olen Fustrassa myös vahvistanut tuntemuksiani siitä mitä olen kauan jo tiennyt, elämä on lyhyt hukattavaksi tekemällä asioita, jotka eivät tuota itselle onnellisuutta.

Olen lonkkani takia matkalla uuteen, milloin muutokset ovat totta, sitä vielä en osaa sanoa.
       Olen edelleen siinä pelastuslautassa, jonka koin silloin tutustumiskerralla

Fustra on toimintaa ja tekniikkaa, mutta sitä ohjaa personal trainer ja niille jotka Fustraa  miettivät sanoisinkin että valitkaa myös pt;nne joka on omia tarpeitanne palveleva.

Itselläni on kokemusta vain yhdestä aivan upeasta naisesta enkä pysty kyllin kiittämään että lähdin hänen kanssaan tälle matkalle.
            Hän on alati läsnä, ymmärtää kipuni, muttei silti sääli minua, vain ymmärtää ja tunnistaa missä mennään.

Hän iloitsee onnistumisistani ja tsemppaa silloin kun tuntuu että raja on tullut vastaan.
 Hänen kanssaan voin olla oma itseni eikä minun tarvitse selitellä tai peitellä mitään.
 Ja se huumori jota meillä on;  on sairaan kaunista,  hervotonta
ja ilman suojaa,
    tietyllä tavalla ihotonta.
                                       Minä saan  olla minä!


Minä saan tehdä matkaani edelleen pelastuslautalla jossa olen jo  kapteeni ja Anni maailman paras luotsi.

            Olen ihan varma, että kun tämä matkamme on ohi,
minä myös kykenen näkemään sen maan johon haluan lonkkani kanssa astua.
                        Ja siellä minun on entistä  eheämpi ja vahvempi olla.





“Jos Suomi olisi täydellinen paikka, jokaiselle pitäisi tarjota mahdollisuus kokeilla Fustra-harjoittelua. Siinä työperäiset sairaudet, poissaolot vähenisivät ja elämänlaatu paranisi ratkaisevasti.”
- Petri Keskitalo, suomalainen urheilulegenda, Hämeen Sanomat 14.3.2012.

Vauhdikas arki

Huomenta!

Aika juoksee kuin hirvi. Kai se tarkoittaa sitä, että pysykööt perässä ken pystyy

Pienempi tyttö on juuri saateltu matkaan Lohjan kisakallioon Emilia Pikkaraisen uintileirille ja itse alan tämän "hetki aikaa omalle jutulle" jälkeen työstämään viime hetkellä saamiani tehtäviä uintivalmentaja ll taso-koulutukseen, jonne menen viikonlopuksi.

Fustarassa kävin eilen kolmatta kertaa, on se niin ihmeellistä kun on aina pitänyt itseään aika fyysisenä, mutta kuinka heikoksi ja ajoittain ihan tunnottomaksikin kroppansa siellä tuntee.
                    Lihasketjutus on paikkapaikoin aivan poikki.
  Kun täytyy vetää vatsa sisään ja lantio alle, samantien nousee hartiat jäykiksi lähelle korvia ja polvet notkahtavat koukkuun.
                    Välillä kropan "suojat" naurattavat, välillä turhauttavat.
Olen kyllä jännittävällä matkalla oman kehon tuntemisessa ja hallinnassa.

Fustraan kuuluu myös ruokavalio kalorimäärineen, mutta itselläni painonlasku ei tässä vaiheessa tunnu tärkeältä, siltikään en ole syönyt makeaa viikkoon, mikä tuntuu jo mukavalta..
 Pari päivää oli kyllä selkeitä vieroitusoireita, -hapanta oloa ;)


Ja sitten itse asiaan: Vintillä menee kovaa!

 Päätyseiniä kasataan, kaikki lämpölevyt ovat vihdin viimein katossa, n. kolme täyttä työviikkoa mieheltä niiden laittamiseen menikin. Hidasta homma kertakaikkiaan, mutta nyt se on tehty!

 

Puhallusvillaa odottavat koolaukset

Hirressä näkyy jo nykyisten ihmistenkin kädenjälki

Arkkitehdin ohjeet rakentajille

Näissä hirsissä roikutaan vielä monta monta kertaa

 

Fustra

Mulla on ollut ylivuoden kestäviä kipuja lonkassa ja alaselässä.
 Sairastarina on surkea ja tuskin kukaan haluaa siitä lukea, joten ei siitä tämän enenpää tässä.

Sali, jossa käyn on hankkinut Fustran itselleen meidän paikkakunnallamme.

Kävin tänään ilmaisella koetunnilla, meininki on vähän kuin personaltreinerin kanssa.
         Ohjaajani on nainen, joka tietää  entisestä kokemuksestaan miltä selkäkivut tuntuvat, joten tunsin oloni turvalliseksi hänen ohjauksessaan.



Heti alkuun todella tajusin kuinka huonosti hallitsen kehoni, olen tiennyt asian mutta siinä peilin edessä ja ohjeita vastaanottaessani olo oli  tosi heikko.
Välillä nauratti niin ettei tekemisestä meinannut tulla mitään,
           välillä tuli pelottava tunne, että olen kuin Titanicilla ja
 viimeisen vapaan lautan kyljessä lukee "Fustra".

                 
Yhtäkkiä hartiaseutua venytettäessä tuli tarve itkuun.
            - Käsittämätön tunnelukon aukeaminen.
Kaikkia tunteita, joita siinä koin en viitsi tässä edes sanoa vaikka ne ohjaajalle kerroinkin.

Koetunnin jälkeen olo oli hikinen, kroppa työtä tehnyt, mutta olo rento ja hyvä.

           Olin innoissani, kunnes
         selvisi hinta.
 On ihan selvää ettei minun luonteellani tehdä noin rajuhintaisia ja itsekkäitä ostopäätöksiä,
vaikka kyseessä olisi kuinka oma terveys.
             Olin niin hämilläni kun lähdin salilta.

Olli Lindholmkin treenaa Fustran kanssa

Soitin miehelleni ja kerroin mitä olin kokenut ohjauksessa ja hinnan. Hänkin hintaa ihmetteli, mutta sanoi että jos sä sieltä saat avun niin anna mennä,
             - terveys ennen kaikkea.
                                              Ihana mun mies!!

Niimpä minä nyt odottelen ohjaajani soittoa varatakseni ensimmäisen  ajan minua itseäni varten.

                              Minä menen Fustraan!