Aika juoksee kuin hirvi. Kai se tarkoittaa sitä, että pysykööt perässä ken pystyy
Pienempi tyttö on juuri saateltu matkaan Lohjan kisakallioon Emilia Pikkaraisen uintileirille ja itse alan tämän "hetki aikaa omalle jutulle" jälkeen työstämään viime hetkellä saamiani tehtäviä uintivalmentaja ll taso-koulutukseen, jonne menen viikonlopuksi.
Fustarassa kävin eilen kolmatta kertaa, on se niin ihmeellistä kun on aina pitänyt itseään aika fyysisenä, mutta kuinka heikoksi ja ajoittain ihan tunnottomaksikin kroppansa siellä tuntee.
Lihasketjutus on paikkapaikoin aivan poikki.
Kun täytyy vetää vatsa sisään ja lantio alle, samantien nousee hartiat jäykiksi lähelle korvia ja polvet notkahtavat koukkuun.
Välillä kropan "suojat" naurattavat, välillä turhauttavat.
Olen kyllä jännittävällä matkalla oman kehon tuntemisessa ja hallinnassa.
Fustraan kuuluu myös ruokavalio kalorimäärineen, mutta itselläni painonlasku ei tässä vaiheessa tunnu tärkeältä, siltikään en ole syönyt makeaa viikkoon, mikä tuntuu jo mukavalta..
Pari päivää oli kyllä selkeitä vieroitusoireita, -hapanta oloa ;)
Ja sitten itse asiaan: Vintillä menee kovaa!
Päätyseiniä kasataan, kaikki lämpölevyt ovat vihdin viimein katossa, n. kolme täyttä työviikkoa mieheltä niiden laittamiseen menikin. Hidasta homma kertakaikkiaan, mutta nyt se on tehty!
 |
| Puhallusvillaa odottavat koolaukset |
 |
| Hirressä näkyy jo nykyisten ihmistenkin kädenjälki |
 |
| Arkkitehdin ohjeet rakentajille |
Näissä hirsissä roikutaan vielä monta monta kertaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)