torstai 26. huhtikuuta 2012

Paluu juurille

Tässä on pitkän odottelun ja tuskaisen tyvenen jälkeen tapahtunut vaikka mitä.
Toinen perijä on kantanut omia saamisiaan ulos talosta ja itse olen maalannut tulevaa kanalaa limekeltaiseksi. Väri on rajun ihana ja voin kuvitella miten se raikastaa ja tasapainottaa kakkalattian peittämää yleisnäkymää.
Eilen löysin kierrätyskeskuksesta vanhan puisen aurinkotuolin, se on ikäänkuin ensimmäinen ostokseni uuteen elämään. -Aurinkolepotuoli!

Olemme selvitelleet talon papereita tulevan remontin takia ja ensimmäiset tiedot tilasta ovat vuodelta 1842. Talo on ilmeisesti rakennettu vuosisadan loppupuolella. Vetää  mykäksi ja kiitolliseksi olla jatkumona jossain näin vanhassa. Talo on siis mieheni mamman vanhempien kotitalo ja meidän tuleva kotimme.

Olemme puhuneet maltista ja ajasta, mutta kun tätä hetkeä on pari tuskaisaa vuotta odotettu niin maltti on kuivunut näkymättömiin ikävän hetkinä.

 Olemme siirtymässä tiluksille ja jopa lapsille sopii muuttaa taloon, jossa mukavuudet on peräisin 60-luvulta. Ehkä me olemme kyenneet opettamaan saarielämänkin myötä jotain hitaammasta elämästä, uskon niin ja olen lapsistani hyvin ylpeä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)