tiistai 23. elokuuta 2016

Mamman vanhat kangaspuut

Kun jotain tekemistään rakastaa ja antaa työlle sydämensä ja tahtonsa,
 niin jääkö käden jälkiin ja esineisiin omaa energiaa?
Hyvää tahtoa ja lämpöä?
 
 
Kun saa entisen ihmisen rakkaan harrastevälineen
 kaikkine tykötarpeineen,
 on  siinä aika suuren äärellä.
 
 
 
Millään en malttaisi odottaa oppimisen alkamista.
 

 
Nämä kangaspuut ovat mieheni mamman vanhat,
sisältä lämpimästä haettu meille mamman lapsuudenkotiin.
 
Taas kerran saan olla kiitollisen nöyrä näiden tarinoiden jatkuvuuden edessä.
 

1 kommentti:

  1. Oi miten ihanat, loimikin valmiina. On kyllä niin koukuttavaa hommaa tuo kutominen, kun pääsee alkuun ei malttaisi lopettaa!
    Maarit

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)