perjantai 29. kesäkuuta 2012

paperisäkkejä odotellessa

Lapsilla on alkanut leirit ja kavereiden luona mökkeilyt, joten kamera kiertää suomea eikä oman tiluksen kuvia paljon ehdi napsia, siispä postailemme pelkillä mielikuvilla.

Eteisestä on tehty luukku vintille ja siihen on laitettu jo tikaspuutkin, joten talo on mukamas suurentunut puolella.
 Lapset tosiaan on viikonlopun omilla menoillaan, joten voisi olla hyvää aikaa alkaa tyhjentämään yläkerran sahanpuruja pois paperipusseihin. Mutta ne pussitpa saadaan vasta maantaina joten tässä on viikonloppu vailla mitään tekemistä,,, vai?
 Vähän pussitusta ja kohta onkin puulattia odottamassa valkoista pintää päällensä,, vai??

Tuntuu että kaikki nurkat on täynnä tekemättömiä hommia, vaatteet eivätkä astiat mahdu kaappeihin, joten ne liikkuvat kasoina pitkin tölliä. Siedän kaaosta mielestäni hyvin, mutta tuleva talvi kaikkine varusteineen pelottaa tässä ahtaudessa.

Kesän sää on ollut oikullinen ja kolea, mikä taas on sopinut minulle oikein hyvin koska rakastan aurinkoa ja sen edessä houkuttelevuuden on vaikea tehdä mitään hödyllistä. Nyt on saanut rauhassa puuhastella kun aurinkokelit eivät ole huudelleet lojumaan hiekkarannoille tai maauimalaan.

Maalle muutto on ollut meidän unelmien täyttymys, välillä on vaikeaa seurata tv:tä kun vaihtoehtona on ikkunasta katsella meripäiviltä kuuluisaa ja eläkkeelle jäännyttä Päärnilän Leisku-hevosta ystävineen.
Ja miten onkaan ihanaa tallustella yöpuvussa omalla pihalla ja käydä lammaskavereita moikkaamassa tai katsomassa miten monella munalla kanat ovat tänään meitä halunneet ilahduttaa

Mutta olishan se elämä vielä parempaa jos olis ne paperipussit <3

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Rakkautta ja risusavottaa

Lammen laulu

Olen onnellisimmillani mieheni kanssa kun yhdessä touhuamme pihatöitä. Niimpä olin eilen lähellä taivasta kun yhdessä perkasimme entisten ihmisten tekemää lampea esiin tilan  takaosassa.

Mieheni oli ottanut "aseikseen" moottorisahan ja päältäistuttavan ruohonleikkurin, minulla taas oli matkassa jaffaa, oksasakset ja vanha aivan rakastettava ruohonleikkuri. Vanha, kiviäkin nähnyt ruohonleikkuri on maailman paras maanrakentaja kun sillä saa huoletta tehdä uutta nurmialuetta ryteikköön eikä se pienistä valita.



Haaveena on saada lampi uimakuntoon ja ehkä jonain päivänä vetää siinä oma uintitreeni ja mennä takaisin savusaunaan. Siihen on vielä matkaa, mutta ilahtuneena eilen huomasimme että entiset ihmiset olivat valmiiksi meille tehneet hyvinkin tasaisen nurmikkoalueen eikä maata tarvitsekkaan paljoakaan tasoitella, riittää kun saamme pajut, lepät ja niiden juurakot pois auringon valon edestä. Siinä tosin onkin kylliksi rakkauspuuhaa meille molemmille.



Pentin lampi



Vaikka talo on suurta remonttia vailla ja pihakin pitäisi uudistaa, niin tämä paikka antaa voimaa mennä eteenpäin tässä valinnassa muuttaa maalle. Eilen kävi lokkikin katselemassa lampea kuin huomaten sen ekan kerran, se antoi voimaa jatkaa touhua, vaikka tulehduksesta toipuvaa selkää jo särkikin.

Täällä on pakosti ihmisen ja eläimenkin hyvä olla
 

Maia ihmettelemässä lammen kimallusta

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pihassa juokseva koira, mitä, nauraako se??

lampaden laidun, jossa Erkkikin nukkuu iki-untaan tuomen alla
Viime postauksesta onkin mennyt kiireinen tovi, mutta täällä sitä nyt ollaan maalla ja maalaisia. Asutaan esi-isien mailla, eli mieheni mamman lapsuuden kodissa. Talossa ennen meitä on asunut lapseton vanhuspari, joten olosuhteet meille lapsiperheelle ovat hiukan haastavat, sanoisin.
 Remonttiin pääsemme käsiksi varmasti vasta syksymmällä, joten tätä on vain siedettävä. Vanhassa kodissamme asuu piakkoin tuttavaperhe odottamassa omaan uuteen kotiin ja sen jälkeen alkaa sen talon myynti.

Laumamme lisääntyi heti siirtymäpäivänä , vappuaattona, yhdellä eläinsuojelusta haetulla koiralla; Maialla.
 Maia on sekarotuinen n. 1 1/2v tyttö jolla on takanaan jo yksi pentue, josta syntyi 11 pentua. Esu:ssa Maiaa ( n. 7-8 kk asumisen aikana) kutsuttiin syystäkin mammaksi emmekä halunneet kovin erilaista uutta nimeä antaa, niimpä hänestä tuli Maia. Maia on äärettömän arka ja pelokas ihmisten kanssa, muttei missään vaiheessa näytä hampaitaan vaan pyrkii olemaan näkymätön.
Ensimmäisen viikon Maia vain nukkui omassa eteisen nurkauksessaan, mutta nyt hänestä on kehttymässä leikkisä tyttö joka taitaa elää uutta lapsuuttaan, siihen malliin kengät, pallot ja suojakäsineet liikkuvat pitkin pihaa Maian vauhdissa.
Maiassa ei ole kuin yksi vika, liian pitkät omatoimi lenkkeilyt. On ihanaa touhuta pihalla kun Maia seuraa touhuja, tai katsella miten se juoksee 100lasissa pitkin peltoja ja ojanpohjia.
Mutta tilan toinen reuna rajoittuu autotiehen ja se pelottaa, koska Maialta puuttuu vielä aikapaljon osaamista eikä se tule käskien luokse, vaan nauttii täysin siemauksin siitä ettei kukaan ihminen ole lähellä eikä tarvitse pelätä.


Maia omassa turvapaikassaan

mutta tämä tämän hetken hitti, kertoo monin sanoin niistä tunteista  joita Maian meille muutto minussa herättää  Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin
.

"Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa
.

Vie mut kotiin."