Sain perinteisen joulun.
Lapsia, perhe, pukki, hyvää ruokaa ja työvuoroja.
Silti, vaikka kävin töissä oli joulun tuntu läsnä sekä kotona iltaisin
että töissä työkavereiden ja asukkaiden kanssa.
Joulun alusaika oli vahvasti siivoamista,
paikkojen järjestelyä ja eräänlaista kotiin tutustumista.
"Tämmöinenkö tästä nyt sit tuli" ja onnellinen huokaus päälle.
Paljon on vielä tekemistä,
ihan riittää loppuelämäksi ja takuuvarmasti vielä vähän päälle.
mutta suurimmat linjat ovat jo muodostuneet
ja talo alkaa olla sen näköinen kun oletan sen itse haluavan olla.
Tällä tarkoitan sitä, että asiat ja tavarat
vain löytävät ikäänkuin paikkansa,
- ovat niinkuin olisivat aina olleet
ja kuitenkin tässä hetkessä.
Vaikka sitä itse tekee päätöksiä,
niin jollain tasolla saa kuitenkin myös seurata miten talo ne hyväksyy
tai hylkää.
Se on kuuntelua, katselua ja aistimista.
Voisi sitä lyhyemminkin kuvata yhdellä sanalla
Rakkaus.
