Pihapuuhastelua

Pari ekaa kesää pihan kanssa on mennyt lähes ihmetellessä.

 Ollaan taidettu vierastaa vähän toinen toisiamme.

Ja onhan raksakohteen pihassa pakko sietää erilaisia kapsituksia.

Edellis kesänäkin kukkien sijasta pihassa kökötti iso jätesäiliö.

Viime kesänä keskityttiin pihalla lähinnä ladon siivoamiseen rippijuhlia varten.

 

.

Meidän pihan keskelle saa tulla autot, niin se on toiminnallisuuden kannalta järkevintä.

Olen miettinyt silti sitä dillemmaa ihan liikaa ja unohtanut

että jäljelle jää silti n.2ha tuusaustilaa.

 

Tämä keväänä olen jotenkin nähnyt pihan ihan uusin silmin.

 Kaikki sen nurkissa piilevät mahdollisuudet.

 

Mansikkamaa siirtyi ja suureni.

Sen tekeminen oli suurta rakkautta tätä paikkaa kohtaan.

Tein parhaani, keskityin ja kuuntelin.

Toivon että sadot vuosien myötä olisivat osoitus onnistumisestani.

 

 

 

Ryteiköissä ollaan mieheni kanssa parhaimmillamme.

On haastavaa taistella luontoa vastaan.

Saaressa väännettiin aikanaan mutarannan,

 kaislojen ja voimakkaan meren kanssa. 

 

 

Täällä meillä on tontin  perällä lampi,

 joka on edellisen ihmisen tuotos.

Sen reunamat ovat vuosien myötä pajuttuneet.

Paju on sitkeä vastus,

joka kasvaa tajutonta vauhtia aivan kuin vain innostuen leikkaamisesta.

 

Meidän parisuhteelle sopii yhdessä raivaaminen ja touhuaminen.

Siis ryteiköissä,

sisällä siivoamisessa ei homma ihan niin toimikkaan, mutta..

 

Eilen illalla ihanien juhlamenojen rauhoituttua ehdimme mennä vielä pariksi tunniksi

 perkaamaan lammen reunamaa.

Yksi puu, toinen, kolmas..

Oksien kantamista.. Sahausta.. Nurmikon leikkuuta..

Oksia lisää..

Niin se lauantai-ilta vierähti,

jäsenet jäykistyivät ja  iso vesipullo tyhjeni.

Samalla  juteltiin niitä näitä tekemisestä,

 vähän hymyiltiin ulospäin

 ja vielä enemmän sisimmässämme.

 

Tämä uudisraivaaja fiilis sopii meille kumpaisellekin.

ja mikä parasta

 tällä tontilla sitä ryteikköä

 ja yhdessä tekemistä riittää vielä moneksi kesäillaksi.

 

 

 

Lintuset nuo ja kaunis maa

Eilen 20.5 oli minulle ensimmäinen kesäpäivä.

Pihalla puuhastelua ja nurkkien sekaisuuden ihmettelemistä

 

Ensimmäiset kolme pääskystä ovat tulleet jo iloksemme.

Ensin tuli kaksi, selvästi pari.

 

 

Niiden juttelua ja siipien pörhistelyä oli hauskaa seurata.

Ne istuivat ensimmäisen päivän vieri vieressä sähköjohdolla lähellä lämmitä talon seinää

 ja selvästi kertasivat raskaan muuttomatkan tapahtumia.

Ei epäilystäkään,

se selvittely sekä sulkien kanssa että sirkustus

 olivat matkakertomus Afrikasta.

Parin huilipäivän jälkeen uuden kesän touhut ovat täydessä käynnissä.

Pesäpaikka on katsottu,

kissoja hätistellään jo näyttävillä ylilennoilla

 ja illan auringossa saalistetaan.

 

Linnut ovat aina olleet minulle viesti suuremmasta.

Tarinoita on monia.

 Se pieni punarinta, joka edellisessä kodissamme rohkeasti ja röyhkeästi

 kävi arvioimassa pahoina pakkasyöinä remontin sujumista.

Tai se lokkilauma, joka suurella voimalla kirkuen veljeni maahan siunauksessa kertoi

 pojan olevan turvassa.

Tai se pieni lintu, joka nosti minut metsässä maasta kun riitelyt perinnöstä olivat ottaa voimat. Koskaan en sitä ennen tai sen jälkeen ole ollut sanoissani niin vahva ja voimakas

kuin sen linnun laulun jälkeen.

 

Eilen oli taas sellainen päivä.

Kaatusin ryteikössä oikein antaumuksella päin ikivanhaa möyhennintä.

 

 

Patti oli suuri sekä sääriluun päällä että pään hermossa.

 Ärsyttävää.

Pari tuntia kaatumisesta aloin kuulla ensimmäisen kerran tänä kesänä käen kukuntaa.

Touhuissani en siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota,

kunnes kukunta vaan yltyi kuin vaatien huomiota.

 

Siellä se käki kukkui saman ryteikön latvassa,

 jossa olin aiemmin kaatunut.

Käki oli mielestäni mammani lintu.
Kun mamma ei enää vanhuuttaan kyennyt saareen keväisin,
oli hänen silti tärkeä tietää onko käen kukunta jo kuulunut.

 Saaren talvet olivat pitkät ja raskaat,
 keväinen käen kukunta on varmasti ollut

lupaus ja kiitos selviämisestä.

- Olet taas talven vahvempi.

 

Koskaan aiemmin en ole käkeä nähnyt,

 nyt se huusi rintakehä pullistellen ihan yläpuolellani.

Pakkohan se oli tajuta,
 kun tuollaisen esityksen itselleen sai.

Vanhalla kansalla on käestä monia uskomuksia,

yksi niistä on, ettei käen kukunnan saanut ainakaan sinä vuonna kuole.

Itselle se oli voimaannuttava kokemus.

Käen elämänriemu ja uuden kesän ilo oli käsin kosketeltavaa.
 

Nyt olisi vain etsittävä suopea naaras,

 joka munisi munansa toisen linnun pesään,

kamelionttimaisesti samanväriseksi kun pesän emolinnun munat.

Käsittämätön taito käki naaraalta.

 

Kyllä linnut ovat jotain enemmän kuin tohdimme uskoa,

 ihan itsestä kiinni kuinka paljon haluamme käsittää,

 mutta avoimet korvat ja mieli

antavat siihen ainakin mahdollisuuden.

 

Tervetuloa kesä ja sen elämykset!

  

Oispa vappu ainainen

Siitä taitaa olla aika tarkalleen kolme vuotta,

 kun soitin miehelleni

  "siirsin tossa samalla kauppareissulla osoitteen maalle,

kun se vappukin meni niin kivasti."

Ei meillä sen kummempaa muuttoa ollut. 

Haettiin koira eläinsuojelusta ja siirryttiin olemaan.

Jätettiin ihana lasten syntymäkoti ja normi elämä.

 Tavara tavaralta asettauduttiin keskelle

 keskeneräisyyttä.

Valtaosa kodin välineistä oli vanhaa perua edellisiltä asukkailta,

 reilu 80v. vanhusparin elämästä.

Omat kamat kannettiin latoon,

missä ne hyvin pitkälti edelleenkin ovat.

Asuttiin aluksi alkovissa ja olohuoneessa. 

Lisäpatjat lapsille sängynpäässä.

Nyt on tilaa jo enemmän, 

mutta joka huone on ollut tai on edelleen myllerryksissä.

Samoin kuin ajanmääre, hermot ja lompakko.

Jollain hassulla tavalla onnellisuus 

ja hermoromahdus eivät  useinmiten ole yhteydessä toisiinsa.

Tunne määrää suunnan ja todellisuus vauhdin.

Järkeähän tässä elämäntyylissä ei juurikaan ole.

Samaan aikaan ymmärtää olevansa etuoikeutettu,

 vaikka epäusko ja epävarmuus huutelevat toisella olkapäällä.

Keittiö tänään

¨

Elämä maistuu täällä vahvemmin.

Sekä niissä suruissa että iloissa. 

Teeskentely ei kuulu maalle, 

ei sitä vanhan talon uumenissa kehtaisi.

  Täällä me olemme

 vain pieni osanen luontoa, 

Niin paahtavassa auringossa 

kuin pellolta päin nurkkia vihmovassa pakkastuulessa.

 Kevään ensimmäisen västäräkin tulessa takaisin kotipihallensa,

 ymmärrän,

 samanlaisia ohikulkijoita me kaksi olemme tämän

 pihan elämänvirrassa.

Tai kun pakkasiltana saunasta tullessa taivas on tähtiä täynnä,

Syvältä sisimmästä kuuluu kuiskaava tarve tervehdykseen.

 Niin omassa pihassa ne ovat.

 Tähdet

Tuntuu, että talossa kaikki on edelleen kesken 

ja pöly ja kaaokset nurkissa ovat ainoat pysyvät asiat.

Tuntuu että, 

enemmän olisi pitänyt ehtiä!

Silti,

 yläkerta on jo tytöille valmis.

Saunassa voi saunoa

 eikä wc:ssäkään ole enää suihkuverhoa seinänä.

Ensimmäinen aukko yläkertaan

Juhlistin merkkipaaluamme tekemällä terveellisiä nokkoslettuja perheelle.
Menestys oli hämmentävä...

.. jopa kanoilta jäi moinen juhla-ateria  syömättä.

Että se siitä esittämisestä. 

"Miten ja miksi tuntuikaan

kuin ystävä vanha oisit.

Ikkunaan tuntemattomaan

miksi sä katsoitkaan?

Miten ja miksi vain minut löysit

merestä ihmisten?

Miten sä sait mut syttymään

roihuksi tunteiden

Kun kanssas lähden

tiedät sen

taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhin menneisyyden

kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi

tään oven löysit

talossa vieraiden,

kaduilta vieraan kaupungin

luokseni saapuen.

Kun kanssas lähden

tiedät sen

taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhin menneisyyden

kun huominen sinä oot."

Paula Vesalan versio: Miten ja Miksi