lauantai 28. syyskuuta 2013

Pihasauna hahmottuu jo

Sauna on jo osa pihapiiriä

viime syyskuussa

 Näkymä keittiöstä tänä aamuna 

Eilen oli lattianvaluilta,
 joten kaikkien aikataulujännittämisten jälkeen voidaan huokaista.
Ehdittiimpä ennen talvea!
 
                                     

 
Tasoittaminen näytti miesten tekemänä fyysiseltä ja hikiseltä hommalta.




Mutta voi tätä entistä puuliiteriä, tulevaa puku/olohuonetta.
 Miten kaunis siitä tuleekaan,
 jos osaan sisustamisen kanssa vaan olla tarkkana.

 
 
 

On vanha hirsi vaan niin kaunista

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kanan vaarallinen elämä

Kanojen onnellisuudesta puhutaan paljon, sillä
eihän kukaan halua ostaa surullisten tai kiukkuisten kanojen munia.
 
Meidän kanat kulkevat päivät vapaana, jaloissa ja pihalla olevien rakennustarvikkeiden
sekä koneiden keskellä.



Kylpyhetki rakennustyömaan kupeessa
 
Mutta kun nykyään voi jo kohdata oman nugetin metsäretkelläkin,
 niin voi vain miettiä että kaipaako se pieni
kanakin jännitystä ja vaihtelua elämäänsä?



Kun katsoo kanasen terävää ilmettä,
niin taitaa hän hyvinkin olla tietoinen omasta paikastaan ja siitä ettei kaipaa seuraa.

Kanat osaavat selvästi elää hetkessä ja nauttia siitä mitä luonnolla on heille annettavanaan. Tekeekö pieni vaarallisuus kanan elämästä sen kuuluisan onnellisemman, sitä voi  vain miettiä

                      Ainakaan vielä ei haukka ole pihastamme mäkkäriä tehnyt,
 joten meidän ei ole tarvinnut ruveta kanojemme liikkumista rajoittamaan.


Talvi ja kylmä hoitavat sisällä pysymisen aikanaan,
 nyt iloitaan viimeisistä elämäntäyteisistä pihapäivistä




torstai 19. syyskuuta 2013

Minä täältä mummilasta, Hei!

 
Minä olen ollut nyt muutaman kuukauden aivan täydellisen pienen pojan mummi.
 Tuossa se pieni ihminen nukkuu keittiössä lapsen unta silmät liikkuen luomien alla.
 Maailma alkaa olla läsnä hänen pienessä mielessään ja konttausasento treenauksessa, '
jotta pääsisi sinne minne mieli jo vie
Olen hiljaa, istuskelen tässä koneella, silti kaikki aistini ovat hereillä. Emous on vallannut mieleni.
Sisälläni on ihan uusi lämpö ajatellessani pientä lasta
 
Mummius ei ole vielä täydellisesti arkeani,
 nuoret pärjäävät hyvin, eivätkä tarvitse tukeani niin paljon kuin ehkä ennen  pienen syntymää ajattelin.
 
Olen silti minäkin jo tainnut kiukutella näistä hoitohetkien vähyyksistä pojalleni,
 tosin yleensä vuorotyön timellyksessä valtaosa aikatauluistakin on mennyt ristiin.
- kyllä mummoutta pitääkin vähän vahtia, ettei  vaan jää yhtään mistään paitsioon ;)
 
 
Itse olen ihan samanlainen kuin silloin 5 kuukautta sittenkin,
kun pieni oli vasta potkut äitinsä vatsassa
 Ei mummous mitään ole juurikaan minussa muuttanut. 
    Toisaalta,
 jo mielestäni täyteen sydämeeni mahtuu näköjään aina vaan yksi maailman tärkein lisää.
 Se on aina yhtä ihmeellistä.
 
Sen olen huomannut että kun pieni on lähellä aika pysähtyy,
 mummius on silloin kaikki, eikä muita asioita tehdä tai mietitä.
 Läsnäolo on uudessa ulottuvuudessa.
Omien lasten vauva-ajat hiipivät mieleen vahvistamaan kykyä  hoitaa homma kotiin
 
 Emous tunteena on nykyään jos vieläkin voimaakkaampaa ja ihan eritavalla sitä ajattelee oman lapsensa kyvystä huolehtia jälkeläisestään.
 Pienen vauvan mummin tärkein tehtävä taitaakin olla nuorten vanhempien tukena,
 siis sillai sopivasti taustalla, mutta helposti saatavilla.
Ihmissuhteiden taitolajien korkeakoulua, sanoisin ;)
 
Kyllähän minä odotan niitä käsikädessä kävelyhetkiä, satujen lukemista ja niitä
"mummilassa on aina sellaista"- juttuja. Ja joskus olisi kiva tuoksua ihan pullaltakin.
 
 
 
Olen itse saanut isovanhemmiltani niin paljon, ei taida olla päivääkään etten heitä edelleen ajattelisi. He ovat muokanneet minun maailmankuvaani ja tapaani kohdata elämää.
Käyn uimahallissa useamman kerran viikossa mutta silti eilenkin  mennessäni vesijuppaan katselin pesuhuoneen ikkunaa ja ajattelin, että täällä me aina mummin kanssakin lauantaisin käytiin. Ikkuna on ihan samanlainen kuin silloin kun olin pieni.
 Kaikki oli hyvin ja turvallista. Mummin kanssa oli kivaa.
Semmoinen mummi minä tahdon olla,
ihan sama harrastanko sitten kudontaa, uintia tai bloggausta.
 Olen kiitollinen saadessani olla osa hienon mummoketjun jatkoa.
 
Kun paljon on saanut, on pakosti paljosti annettavaa,
 -ihan vaan omana itsenään
 
 
 
"- Mummous on mielentila, joka ei ole iästä tai lapsenlapsista tai edes sukupuolesta kiinni. Sisäisen mummoutensa löytänyt henkilö elää hetkessä eikä tohota tulevaisuudesta, on mukava ja leppoisa. Mummous on kansallinen aarre, luovuuden ikilähde,
 
Sukkia kutovat, keinussa istuvat alkuperäismummot ovat puolestaan jo lähes kadonneet tai harvinaisuuksia. Eikä uhrautuvia marttyyrimummojakaan taida enää olla. Nykyajan mummo bloggaa, joogaa ja huolehtii painoindeksistään"
Lähde:
                                              http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/134926
 
 Ja nyt minä jatkan unen  kuuntelemista ja vartioimista, aion olla siinä paras mahdollinen.
Ihan korvaamaton, se mummin etuoikeus

 
 

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Haavee kohoaa näkyväksi

Rakentaminen on aina yhtä ihmeellistä.
Miten haaveista ja mielikuvista alkaa kehittyä jotain todellista ja pysyvää. 
 
 
Lämpöputkien kaivamista talon ja saunan välille.





                                                 Miten ne putket tulikaan?
 
 
 
Kattotuolit haettiin viime perjantaina ja riitti itsekullakin niissä ihmettelemistä



                        Säät ovat todellakin suosineet, jopa kuulemma liiankin lämpimästi  rakentamista


 
 
Haaveiden ja taivaan rajana on jo ohut katto ;) 
 
 
 

 
 
 
 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ihana syyspiha

Vein anivarhain lapseni uimatreeneihin.
 Kotiin palatessani katselin maalaispihaani kuulaassa ja auringon valtaamassa säässä.

                Mietin, että kuinkas ne syyskukkaset?  Onko nyt se aika?


 
Joo`o,
 ehkä mä vaan unohdan ne tältä kaudelta. 
 
Mutta päivästä on tulossa niin kaunis, kunhan pitää katseen kohotettuna.
 
Lämmintä lauantaita kaikille :)
 
 

torstai 5. syyskuuta 2013

Hei, me rikotaan taas

 
Nasua ärsyttää eteisenlattian katoaminen

Ollaan taas remonttivaiheessa,
tosin ehkä ennemminkin rikkomistahan tämä on ollut,
 kuin eheyttämistä.

Jouduin luopumaan alakerran romanialaisesta toiletista,
 siis siitä missä seinänä oli pelkkä suihkuverho.
                  Nyt paineet uudelle alakerran wc:lle ovat valtavat

Kuistia kasataan jo uudelleen,
 takaosaan tulee wc, jossa on suihkukaappi ja pieni  pyykkikone.
Eteisestä otetaan aikanaan väliovi pois ja oviaukkoa suurennetaan, jotta tämä tila yhtenäistyisi enemmän sisätiloihin.
       Nythän kuisti on ollut talvikylmänä



Isommat pesutilathan tulevat aitan jatko-osaan, jonka rakentaminen pienen toimitusviivästyksen jälkeen alkaa  edetä taas tänä viikonloppuna.

Eilisilta oltiin täällä pölyssä, kun mies porasi entisen ihmisen valamaa betonilattiaa,
 jotta sinne saadaan putket..

 
Aina  vaan mieltä kirvelee, miten ne uudet tuulet ja edistyksellisyys on aikanaan vienyt
 ihanat paksut lautalattiat "uuden ja paremman" tieltä.

 
 
Toisaalta, tekisi mieli repiä samantien koko alakerta remonttiin, mutta kun täällä täytyy samalla ihmisen asua.

Olen kovasti odottanut keittiön remontointia,
  nyt pahaa pelkään että se onkin viimeisimpiä kohteita tässä soussa
 ja kohta ainoa mikä on edes jotenkin ehjää meidän aikuisten valtakunnassa.
               Tytöillähän yläkerrassa on kaikki hyvin

Mutta nyt valmistautumista kaakelialennusten ihmettelyyn ja sit
 varmaan taas rikotaan jotain :)