torstai 28. maaliskuuta 2013

Vanha navetta

Meidän piha rakennusten "sisällä" on todellinen aarre.

 

                                              Vanha navetta.

Sen kauneus ja elämisen jälki viehättävät minua mielettömästi.
Navetassa on sellainen rauha ja hiljaisuus,
                       että se saa oman mielenkin hämmennyksiin



Kun ekaa kertaa aikoinaan pääsin käymään paikassa tuli sen kauneudesta ja tavasta kertoa tarinaansa kyyneleet silmiin.
Miten monta tunteiden hetkeä ovatkaan entiset emännät saaneet navetassaan kokea.



                                  
Miten siististi ja rakkaudella kaikki on säilytetty.

 


Mä haaveilen niin monesta asiasta tässä paikassa
 ja niin toivon että jonain päivänä tässäkin navetassa olisi taas elämää.


 
 
 
Se mitä eu säädöksineen  siihen nykypäivänä sanoo,
 siitä  en vielä ottanut selvää.

 

 
 
 
Te, jotka tiedätte näistä eu yms.  asioista enemmän niin antaakaa vinkkejä mistä saa tietoa ja ymmärrystä enemmänkin. ;)
 
 

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Muistotko muka myynnissä?

Kävin äsken mieheni ja kiinteistövälittäjän kanssa tsekkaamassa alustavasti vanhan talon myyntiasioita.
Luulen, että sillä saralla asiat nytkähtävät nyt todella eteenpäin
 kaiken odottelun ja yläkerran remontin tekemisen jäljiltä.

Kuvat aamukävelyltä eläimien kanssa

Kävimme aikanaan itse katsomassa taloa Suomen jääkiekkopelin erätauolla vuonna 1998.
Kaupat teimme samalla viikolla olleena helatorstaina.
Olimme aivan myytyjä sen kodin tunnelman edessä

Tyttäremme ja onnellinen elämämme kasvoivat siinä talossa.
 Koskaan se koti ei ole tuottanut meille pettymystä.

Vuonna 1968 sen rakensi itselleen loppuelämän kodiksi ikääntynyt pariskunta ja koen että talo kantaa edelleen sitä unelmien onnistumisen ilmapiiriä
suojaten sillä asukkaansa.
                    Se talo on Koti isolla Koolla

Nyt siitä pitäisi luopua, kaikkea ei voi pitää.


Rahallisessa mielessä olen odottanut talon myymistä jo tovin, mutta tänään tajusin mitä myynti oikeasti tarkoittaa.
Pitää oikeasti päättää pysyä täällä maalla.
Uskoa että tämä rohkea valinta oli se oikea valinta,
 että elämä kantaa.
Saako sitä edes kiukutella välimatkojen ja kuskausten jatkuvista lähdöistä

Vaihdetaanko me varmasti paras tosiaan vielä parempaan?

 
 
 


                      Kuka sinne muuttaa,
tuntevatko he sen miten talo hengittää heidän kanssaan.

Käyköhän pieni punarinta tarkistamassa aikanaan myös heidän remonttejansa niinkuin "Eikka" kävi tsekkaamassa meidän alakerran remontoimisemme useampaan kertaan.

Että mua oikeesti pelottaa.

                         Luopua ja hyväksyä..


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Lauma

Puhun meidän kotiyhteisöstämme paljon laumana.

Wikipedian selitys laumasta:
Lauma merkitsee isoa joukkoa eläimiä. Sana liitetään useimmiten nisäkkäisiin, kun taas esimerkiksi suurta lintu-tai kalajoukkoa kutsutaan parveksi.
Eläinten eläminen laumoissa on perustavaa laatua oleva ongelma sosiobiologiassa. Lauma tuo turvaa joillekin eläimille, sillä esimerkiksi seeprayksilö sekoittuu raitojensa avulla lauman sekaan ja niin saalistajan on vaikeampi huomata se. Toisaalta saalistajat havaitsevat suuren lauman yksittäistä eläintä helpommin. Laumassa on kuitenkin paljon todennäköisempää selvitä, sillä ympärillä saattaa olla satoja muita yksilöitä suojaamassa. Lauman jäsenet saattavat myös suojella muita jäseniä.


Me ihmiset olemme osa laumaa, mutta kuulumme automaattisesti johtajistoon,
 koska meillä on paras kyky saalistaa ruokaa laumallemme  ja suojata saalistajilta ;)



 Nyt laumastamme on yksi poissa ja balanssi on edelleen kateissa.
 Pienestä Kissistä jäänyt aukko on yllättävänkin iso, varsinkin mieheni entinen kissa"vihaaja" on tainnut olla tunteistaan hyvinkin hämillään.

Eilen täällä kävi koekyläilemässä teinikissa, joka ei selvästikkään ollut milläänlailla halukas olemaan laumamme jäsen, oli yllätävänkin helppoa palauttaa hänet takaisin lähtöpisteeseen.


Kun mieheni kanssa lauantaina kannoimme PikkuKissimme hautaan, mukana saattueessa kulkivat lampaat.

Meno  varmasti näytti ja tuntuikin hassulta.

Lyyli haisteli ruumista, ymmärsi  selvästi jotain ja kulki kiinni minussa.
 Tasaisin välein lempeä katse silmissään tarkistaen että onhan pikkuinen vielä matkassa.
       Lyyli aikoinaan menetti kesken ensimmäiset omat karitsansa,
 liekö se syynä  kykyynsä toimia emomaisesti myös kuolleelle kissalle.

 

Maia koira ja E.T kissa ovat selvästi lähentyneet toisiaan tämän laumamuutoksen myötä,
on hassua miten ennen rajoistaan niin
tarkat voivat nyt istua tyynenä samalla sohvalla.

 
 
Kaipaan valtavasti uutta jäsentä laumaamme, itsestä tuntuu että uusi jäsen voisi olla kanakin tai aasikin olis kiva yllätys,
 mutta muu lauma  etsii kuumeisesti
 sitä uutta kissanpentua


Nyt on aika mennä ulos aurinkoon tuottamaan siivouspalveluksia jäsenillemme kanoille..

Iloista pääsiäisen odotusta teille kaikille.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Voi Kissi

Me ollaan niin huonoja tässä eläimien pidossa, jokainen otus valtaa niin sydämemme ja  ottaa paikkansa laumassamme, eikä rakkauden määrällä ole rajoja.
 
 Valtavan vaikea ajatus,
 että joskus me voisimme laumastamme jonkun esimerkiksi syödä.
 
Eilen pienin meistä oli pari tuntia kateissa ja pahat aavistukset valtasivat mielen.
 Kissityttö löytyikin nopeasti ihan oman pihan vierestä tien laidasta makaamasta,
 ainostaan painauma päässä.
 
Eikä surulla ja menetyksen kivulla ole nyt määrää.
 
 
 
 


                                                  Kukaan ei korvaa ketään,

                       mutta laumassamme on nyt niin suuri paikka pienelle kissalle,
                       että laitoin Apulaankin heti aamulla ilmoituksen.


                                 Täällä olisi nyt yllinkyllin rakkautta ja syliä tarjolla


 
 
 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Naulan tarina


Olen raksinut hirsiseiniä putsatessani nauloja  irti  jo sadoittain..

  Siinä nyhrätessä ehtii näköjään  pohdiskelemaan
                             kaikenlaista




 
 
 Nauloja on enemmän kuin paljon välillä aivan vierivieressä ja kaikenkokoisia.
Nämä pienet ovat saaneet minut pohdiskelemaan niiden tarinaa.



Täällä omalla kylällä on aikanaan, jos oikein olen ymmärtänyt, ollut Kansan naulatehdas.

Näistä jokainen näyttää omanlaiselta ja erillaiselta, käsin taotulta.
Onko nämä alunperin taottu suutarinnauloiksi?

Eniten minua ihastuttavat ne pienen pienet vinoon nakutetut naulat,
      ei se ole ihan aina sujunut entisiltäkään ihmisiltä.



Millaistahan on ollut nakuttaa uusia tapetteja seinään, onko se ollut isännän hommaa vai  kenties rengin? Tuskin emännän kuitenkaan?

Onko emäntä seisonut katselemassa valmistuvaa pinkopahviseinän tapetointia ihastuneena kädet vyötäisillä? Onko mustanpuhuvaa tapettivalintaa pidetty hyvänä?

Me halusimme hirsiseinän takaisin esiin, mutta voisin kuvitella, että ensimmäinen tapetti aikanaan seinän kaunistuksena on ollut pienessä pirtissä iso tapahtuma vuonna ??



 Millaisikohan sanoin siihen aikaan on puhuttu sisustamisesta?

Naulojen tarina viehättää, - jokainen laatikosta erikseen nypitty ja seinään käsin lyöty.
                  Siinä tehdessään hänkin on varmasti myös pysähtynyt
                  pohdiskelemaan aikansa asioita ja elämänmenoa.

 
 
Pienet käsin taotut rautanaulat talletan lasipurkkiin kertomaan yhä edelleen omaa tarinaansa.
                  
                            Ja ihan pikkuisen minä saan edelleen
                                             erillaisia tarinavaihtoehtoja kuvitella..



                              Tarinoiden täyteistä tätä päivää myös sinulle :)




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Valkoinen lautalattia

 
Sitä haaveilee monista asioista remonttia aloittaessaan, mutta samaanaikaan on nöyrä ja epäuskoinenkin ajatukselle, että saattaisiko se oma koti joskus todellakin olla haaveiden täyttymys..
 
Valkoiset lautalattiat olivat jotain enemmän mitä suunnillleen tohin toivoa.
WaU, mikä tunne,
 kun menin pari aamua sitten ennen töihin lähtöä katsomaan Riinan huoneen kuivahtanutta lopputulosta..
 
Miten onnekas olo, vedet nousivat tunteista silmiin.
 Ihan käsittämätöntä,
 että meillä on ihan oikeasti täällä niin rakkaaksi tulleessa pirtissämme
 valkoinen lautalattia
 
Nyt:
 
 
 
Elokuussa 2012:
 
 
 
Ensimmäisiä puhdistuksia elokuussa:
 



                                       Nyt viimistelyä vailla:


Tekemistä on vielä paljon,
 mutta pakko ääneen iloita siitä,
 että nyt näyttää vahvasti siltä että kyllä tästä valmista
ja kaunistakin tulee.
 
 
Onnellista sunnuntaita meille kaikille :)