Me ollaan niin huonoja tässä eläimien pidossa, jokainen otus valtaa niin sydämemme ja ottaa paikkansa laumassamme, eikä rakkauden määrällä ole rajoja.
Valtavan vaikea ajatus,
että joskus me voisimme laumastamme jonkun esimerkiksi syödä.
Eilen pienin meistä oli pari tuntia kateissa ja pahat aavistukset valtasivat mielen.
Kissityttö löytyikin nopeasti ihan oman pihan vierestä tien laidasta makaamasta,
ainostaan painauma päässä.
Eikä surulla ja menetyksen kivulla ole nyt määrää.
Kukaan ei korvaa ketään,
mutta laumassamme on nyt niin suuri paikka pienelle kissalle,
että laitoin Apulaankin heti aamulla ilmoituksen.
Täällä olisi nyt yllinkyllin rakkautta ja syliä tarjolla
Voi suru. :(
VastaaPoistaVoi harmi...
VastaaPoista