lauantai 9. heinäkuuta 2011

Reikä aidassa

... Reikä aidassa... siis joo, sattuuhan semmosta vanhassa maalaispihassa...

Olimme tänään mieheni kanssa pitkästä aikaa molemmat töissä yhtäaikaa ja kun tulimme takaisin saareen oli vähän tunnetta pinnassa.

Lammasaitauksien välissä olevassa aidassa oli yhdessä nurkassa "vuoto" mutta kun lammas on luonteeltaan utelias säätäjä niin tuskin on mennyt aikaakaan kun siitä on tunkenut itsensä läpi uuhi poikineen.
                 On Erkillä ollut taas riemua kun emännät ovat saapuneet peppuineen vierailulle eikä ihmisiä ole ollut esiliinoina, ei sillä että minusta siinä hommassa mitään haittaa olisikaan. Onhan todisteena ymmärtämättömyydestäni kaksi suloista karitsaa

Molemmat uuhet imettävät edelleen, joten nyt vain toivotaan että se on riittänyt ehkäisyksi, sillä vaikea on uskoa etteikö Erkki olisi temppujaan esitellyt.




Milja alkaa selvästi vieroittamaan karitsojaan, se ei enää huutele jos karitsa on liian kaukana, tokkopa välillä edes vastaa karitsojensa huuteluun, ruoka itselle kiinnostaa paljosti enemmän.

Otto alkaa jollain tasolla ymmärtää erilaisuutensa mammaansa ja siskoonsa verraten ja on parina viime päivänä hakeutunut Erkin seuraan. Erkki suhtautuu pikkupoikaansa herkän suopeasti muttei laske ihan jaloille.

Otto röyhistelee iskälle
Äijillä on ollut hauskaa poikapainia yhdessä ja Otto on innostunut hienoihin hyppyihin ja loikkiin elvistelellessään taitojaan vanhemmalle pässille. Erkin tapa katsoa Ottoa on kaunis ja hellä.
Voi tuota hellyyttä silmissä

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Aamua

Meri on kuin timanttia tuossa ikkunan edessä auringon säteillessä siihen. Tupa on vielä hiljainen lasten nukkuessa aitassa kavereineen. Mulla on vielä vapaa ennen työputken alkamista. Joten hetki minulle, kahville ja koneella istumiselle. Tämä kesä on jo nyt ollut meille hieno, lasten loma, Eevin uintikisat, kahdet karitsoinnit ja terveet lampaat ja siirtyminen saareen.

Tytöt tutustuu, Hilla ja Peppi

Pojat, Otto ja Eemeli
Kaksi isompaa karitsaa on aika rauhallisia jo, syöminen ja mamma vaan kiinnostaa. Milja imettää tissimaakareita vielä hörppymeiningillä, mutta jos karitsa katoaa ja huutelee ei Milja paljon päätään puskasta sen takia nosta.

Tissimaakarit rannassa
Milja itse on tällä hetkellä porukan hankalin lammas, lisäksi että se on teinimamma se on myös uhmaikäinen yksi vuotias. Selvästi se tietää sääntöjä mutta peppukeikkuen menee sinne minne ei saisi eikä tule pois tai menee heti kohta takaisin kiellettyyn paikkaan. Sen kanssa menee joskus niin hermo ja lapsetkin hermostuu kun Milja ei kuulemma tottele.

rasavilli mamma-Milja
Erkistä tullut ihan lälly, kun sen tahdon tietää ja vähän myötäilee niin se on lampaista helpoin koska se liikkuu narukaulassa ja on aina siis siellä missä toivotaankin. Eilenkin kävimme vain Erkki mukanamme metsässä saattamassa lapsia vastarannan mökille niin Erkki oli ylenylpeä ja tyytyväinen ollessaan kävelyllä lapsilauman kanssa. Tosin retkemme käänsi ympäri metsässä ollut käärme.

Riina ja Erkki

Vähänks osaan olla söpö

Sitäkö tää on?
Mut nää pikkuiset, vahinkolapset, ylimääräiset jne, Tuolla ne kirmaavat pitkin pihaa pitkiä aikoja, nauttivat toisistaan ja vapaudesta. Lopulta kun väsy iskee ne käyvät Lyylin tissillä ja asettuvat vierekkäin lepäilemään lähelle äitiään.
Niiden juoksemista, riekkumista, paikallaan pomppimista ja toistensa töhnimistä on lupsakkaa katsella. Huippureippaita karitsoja, Peppi ja Eemeli.

Mutta nyt, lasten kanssa veneretkelle vastasaaren laguuniin.. 

                  Ihana kesä... Ihana meri... Ihana elämä...

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Meidän Strömssö

No joo.. Kai mun täytys jotain lisääntymisestä ymmärtää, mut... Jos mä olen ollut narun toisessa päässä tammikuussa ja Erkki on siinä toisessa päässä astunu Lyylin ni vaikee sitä on mitenkään mun selittää.. Eikä itkukaan siinä auttanu..

Lyyli synnytti 26.6 Juhannus sunnuntaiaamuna kaks tervettä pikimustaa karitsaa. Ennenkuin ehdin paikalle oli "Peppi" jo jaloillaan ja täpäkkänä.

Siinä ehdittiin jo riemuita juhlakansan kanssa syntynyttä tyttöä, kunnes Lyyli heitti parin pyörähdyksen jälkeen itsensä kyljelleen seinää vasten ja alkoi puhista seuraavaa ponnistusta. Siinä vaiheessa kun harmaa möntti näkyi pepusta Lyyli nousikin seisaalleen ja alkoi hoitaa ykköskaritsaansa.


Siinä vaiheessa kun harmaa möntti näkyi pepusta Lyyli nousikin seisaalleen ja alkoi hoitaa ykköskaritsaansa.



En tiedä miten homman kuuluu edetä, mutta en uskaltanut jättää karitsaa itsekseen maahan tippumaan vaan vedin ällösti liikkuvan limakasan ulos.
 Putsasin karitsan suun limasta ja uutterasti onnellisen oloinen emo teki loput. Ja noin 10min mun avustuksesta tämä harmaa möntti oli muuttunut jaloillaan hoippuvaksi pikkuihmeeksi. Siinä meidän silmien edessä oli maailmaan syntynyt "Eemeli" valkoisine etutöyhtöineen.




Karitsat ovat hellyyttäviä, mutta kaikken hellyyttävintä on kuulla miten Lyyli poikasilleen määkii ja miten onnellisen oloinen se on niitä pestessään ja niiden turvallisuudesta huolehtiessaan. Lyyli on niin ansainnut nämä pikkuiset ja tämän tosiasian kanssa me kävimme klo 04:n jälkeen nukkumaan..


Meillä on nyt yhtäkkiä "kesälampaita" jo 7!