Aamua

Meri on kuin timanttia tuossa ikkunan edessä auringon säteillessä siihen. Tupa on vielä hiljainen lasten nukkuessa aitassa kavereineen. Mulla on vielä vapaa ennen työputken alkamista. Joten hetki minulle, kahville ja koneella istumiselle. Tämä kesä on jo nyt ollut meille hieno, lasten loma, Eevin uintikisat, kahdet karitsoinnit ja terveet lampaat ja siirtyminen saareen.

Tytöt tutustuu, Hilla ja Peppi

Pojat, Otto ja Eemeli

Kaksi isompaa karitsaa on aika rauhallisia jo, syöminen ja mamma vaan kiinnostaa. Milja imettää tissimaakareita vielä hörppymeiningillä, mutta jos karitsa katoaa ja huutelee ei Milja paljon päätään puskasta sen takia nosta.

Tissimaakarit rannassa

Milja itse on tällä hetkellä porukan hankalin lammas, lisäksi että se on teinimamma se on myös uhmaikäinen yksi vuotias. Selvästi se tietää sääntöjä mutta peppukeikkuen menee sinne minne ei saisi eikä tule pois tai menee heti kohta takaisin kiellettyyn paikkaan. Sen kanssa menee joskus niin hermo ja lapsetkin hermostuu kun Milja ei kuulemma tottele.

rasavilli mamma-Milja

Erkistä tullut ihan lälly, kun sen tahdon tietää ja vähän myötäilee niin se on lampaista helpoin koska se liikkuu narukaulassa ja on aina siis siellä missä toivotaankin. Eilenkin kävimme vain Erkki mukanamme metsässä saattamassa lapsia vastarannan mökille niin Erkki oli ylenylpeä ja tyytyväinen ollessaan kävelyllä lapsilauman kanssa. Tosin retkemme käänsi ympäri metsässä ollut käärme.

Riina ja Erkki

Vähänks osaan olla söpö

Sitäkö tää on?

Mut nää pikkuiset, vahinkolapset, ylimääräiset jne, Tuolla ne kirmaavat pitkin pihaa pitkiä aikoja, nauttivat toisistaan ja vapaudesta. Lopulta kun väsy iskee ne käyvät Lyylin tissillä ja asettuvat vierekkäin lepäilemään lähelle äitiään.
Niiden juoksemista, riekkumista, paikallaan pomppimista ja toistensa töhnimistä on lupsakkaa katsella. Huippureippaita karitsoja, Peppi ja Eemeli.

Mutta nyt, lasten kanssa veneretkelle vastasaaren laguuniin.. 

                  Ihana kesä... Ihana meri... Ihana elämä...