Elämän pieniä murheita

Täällä on tiskiharja  ja Päivi merkkinen tiskikone, enkä edes tiedä milloin asiaan tulee muutos.
 On aika turha väittää, että silloin kun käsin tiskaus on x monta päivässä niin siinä olisi mitään rentouttavaa. Mutta ihanista ja toimivista  tiskiasineista mä koitan nauttia, niitä on maailma pullollaan

 Eli en vielä  ole käsitiskistä pahemmin valittanut, keittiön säilytystilojen puute harmittaa enemmän.

Hylkäsin vanhan oranssimuovisen  kuivauskupin ja ostin tilalle tämän ihanan, ilmeisesti munakoriksi alunperin tarkoitetun metallikorin.

Tässä mahtuu kaikki tarpeelliset atraimet olemaan koko ajan.








Mutta

Nyt on vanha tiskipöytä raasku tässä kunnossa.

 Mistä ja minkä mä nyt löydän siihen tilalle?

 Vinkkejä?

Yhtenä iltana

Täällä on toivuttu Meripäivien voimia kuluttavasta sosiaalisesta tapahtumasta. Kivaa oli, tänäkin vuonna. Aina sitä on kuitenkin yhtä ilahtunut kun päivät ovat ohi, -Huh, hyvinhän se meni!

Eilen illalla nuoremman tytön uintikavereita tuli yökylään, ihanaa kuunnella tyttöjen ajatuksia ja mielenjuoksuja. Olympialaisten uinnit tietenkin veivät päähuomion iltaohjelmassa, tekniikat tuli tarkasti arvioitua.
Mikäpä sen loogisempi ja hauskempi illan lopetus kuin yöuinti.
 Lajeina oli tasapainoilua, pukkitaistelua uimalelulla, soutua sekä tietenkin perhosen viesti.







Ihanat, ihanat lapset jotka kasvavat liian nopeasti, onneksi aika ja onni pysähtyivät lammella hetken.

Lampaat olivat mielissään yöruokailun keskeytymisestä, voisihan olla että kumisaappaissa lammelle tallaavilla ihmisillä olisi ollut pyyheviittojen alla muutama korppu yöpalaksi.

Täti Ruskea ei nuku öitään orrella toisten kanssa vaan viihtyy paremmin yksin ikkunalla, jossa se voi vahtia pihan elämää.

Nykyään se täytyy iltaisin työntää pepusta sisäänpäin, jotta ikkunan saa suljettua petojen varalta.

Ensin vahditaan yöjuoksut, sitten vasta ikkuna kiinni!

Ohi kulkevat ukkospilvet, malttaako tässä nukkumaan käydäkkään?

Viivähdys Kotirannassa

Olen miettinyt tätä jo vähän aikaa.

 Elämä kulkee eteenpäin ja antaa näköjään aina vain enemmän. Kun aikanaan aloin bloggailemaan, minulla oli saari ja siellä kaksi lammasta.
                                Aivan hurmaavaa elämää

.
Siitä on paljon muuttunut, lampaita toki on edelleen 5 ja saarikin odottaa kävijäänsä, mutta elämä on siirtynyt pysyvästi maalle ja vanhaan paljon kunnostusta vaativaan hirsitaloon ja eläimiäkin on tullut sopivassa määrin lisää.

Taitaa olla aika "parannella" blogin otsikkoa meitä kuvaavammaksi ja tajusin että minulla on ihan liki jotain niin kaunista että miksi en käyttäisi sitä. - Kotiranta!

Minne  sitä peni ihminen maailman myrskyistä haluaisikaan päätyä kuin tuulen suojaisaan Kotirantaan ;)

 Siltikin tuo Erkin kuva sydän nenineen tulee olemaan aina ensimmäinen  ja rakkain kuva.

Siitähän tämä kaikki aikanaan alkoi! :)

Syypää sun ikävään....

Elikkä siis TERVETULOA lukijani jatkossa  Viivähämään hetki Kotirannassa !! ;)

Uudet lämpimäiset rutiinit

Maikkarin sivulla on  Mtv3 / Koti on tutkimustulosta siitä, miksi aika menee aikuisena nopeammin kuin lapsena, kyse on kuulemma siitä että aikuisen elämä on täynnä rutiineja.

Mietin että mitä rutiineja mulla enää on kun elämä täällä havumajassa on kokoajan  yhtä kaaoksen hallintaa ja muutoksiin sopeutumista.

 Mutta löytyyhän niitä aivan uusiakin rutiineja;
                              Aamut alkavat nykyään usein ensin  tässä koneella istuen ja ennenkuin nuoriso nousee ylös singahdan läheiseen 24/7 leipäkauppaan, joka on hurmannut mut täysin!

 Mutta voisiko perheen kolikot enää tärkeämpään mennä kuin tuoreeseen leipään?
    

 Olen opetellut jopa ottamaan palautuspullojen rahat kolikkoina enkä enää laskun vähennyksenä, jotta saan leipärahaa.

Leipäkaupassa kun ei ole myyjää olenkaan, vaan rahat pudotetaan väliovessa olevaan lokerikkoon.

Maalla vielä luotetaan kanssaihmisiin, ihanaa!!

Lämpimäisesti Suosittelen!!

Mullalla punaista ja kaunista

Säät taitavat suosia viikonloppuna aloittamaani maalaus-urakkaa.  Navettaa, aittaa ja riihtä täällä riittää maalattavaksi punamullalla.

 Ensin vastustin kovasti maalaamista kun mä niin rakastan noita auringon polttamia harmaita seiniä ja puita, mutta nyt maalaamisen aloitettuani olin valmis myöntymään,
        - kyllä se puhdas maalattu seinä on kauniimpi kuitenkin.

Ja onhan se aika ihmeellistä että johonkin näin vanhaan ja "aina olleeseen" jää minun kädenjälkeni.

Kesytetty kana

Eläimet ovat ihania, siitä ei pääse mihinkään.  On ihanaa kun niitä saa hoivata ja huoltaa, mutta kolikon kääntöpuolella ovat huoli ja vastuu.

Eilen tuli naapurin koira leikkimään Maian kanssa ja kaikki menikin kivasti kunnes vieras koira hokasi että myös kanojen kanssa voisi leikkiä.
 Siinä sai Inksu aika lentotreeniä, lopulta se piilottautui pusikkoon ja koira saatiin kiinni.
 Kun vieraat olivat poistuneet alkoi kuumeinen ja hermostunut Inksun etsintä, siinä tajusin miettiväni kuinka pienellä kanalla on varmasti pelko ja hätä siellä pensaikossa yksin pelätessään.

 Lopulta Inksu löytyi makaamasta pensaan alta ja kun palautin sen takaisin kanalaan, se oli oma röyhkeä itsensä.
 -Selvisimme säikähdyksellä ja vain muutamalla sulan menetyksellä! Kanankin elämällä on merkitystä, silloin kun se luonteen ja äänen on oppinut tuntemaan ja sille on antanut nimen.

-" Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! - Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi… Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä. - Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä! Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu: - Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään - Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut… - Aivan niin, kettu sanoi. - Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi. - Mutta silloinhan et voittanut mitään… - Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. "            -Antoine de Saint-Exupéry -   Jos rastitat tämän kohdan kommentoinnin yhteydessä, saat sähköpostiisi tiedon kun muut käyttäjät lähettävät kommentteja tähän samaan kirjoitukseen ja pystyt helpommin seuraamaan keskustelua tästä kirjoituksesta. Voit koska tahansa peruuttaa tämän tilauksen napsauttamalla peruutuslinkkiä joka löytyy jokaisesta sähköpostiviestistä joka tulee tämän toiminnon perusteella. Jotta viestien lähetys onnistuu, tulee sinun jättää sähköpostiosoite kommentin yhteydessä. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, mutta näkyy blogin ylläpitäjälle.

Amatööritkin ovat tervetulleita!

Täällä käy nyt jos jonkinlaista asiantuntijaa ja ihmistä jotka jotain hirsitalojen kunnostuksesta ymmärtävät.
Vinttiin menee tällä hankalat tikaspuut eikä sinne tee mieli turhaan kivuta.

Mutta nyt tuntuu että joka kerta kun sinne vieraidenkin kanssa kipuaa, vintti näyttää aina vain enemmän omalta ja ylpeys mahdollisuuksista kasvaa.

Vintti on nyt mitattu ja neliöitä on 68, joten kivat huoneet ja yhteinen tv-tilakin sinne tulee. Tytöt eivät malttaisi odottaa valmista, vaan pyörivät tilassa kuin se olisi jo valmiimpikin.

Riinakin koukutti itsensä imurointiin ja pölyä tuntuukin vain riittävän

Mutta on meillä kova työ edessä,  samaa hokevat sekä ammattilaiset että ne amatööritkin. Pakko viedä vierailta katsomaan lampea, koska vääjäämättä joutuu selittelemään miksi näin hulluun hommaan ja mukavuusalueen ulkopuolelle ollaan sitouduttu. 

Me vaan ollaan tämän paikan jatkumo ja nyt tuntuu ettei meillä edes ollut vaihtoehtoa, olisi ollut silkkaa tyhmyyttä olla siirtymättä tälle polulle elämässä.

                   Täällä meillä on nyt kaikki.

"Voimataulu" keittiön seinällä

Ammattilaiset kehään

Tekeminen lähtee sujumaan eteenpäin ihan omalla painollaan, ammattilaisia on jo aikajoukko valjastettu auttamaan talon eriremonttivaiheissa.
Putkimies on käynyt täällä pariinkin kertaan helpottamassa meidän tämänhetkisiä olosuhteitamme ja vielä odotetaan että josko tänään saataisiin vettä tulemaan wc;n käsihanastakin.

Eilen mies otti mittoja talosta arkkitehdin antamien ohjeiden  mukaan. Talo kun on niin vanha, ettei mitään piirustuksia ole tai ne on heitetty tupakka-askin mukana tuleen.




Alakerran mittoja

Rakennusluvat yläkertaan laajentamiseen ja pihan hirsiseen "saunamaailmaan" haetaan samalla kertaa. Voi olla että alakerran remontti lattioiden avaamisineen pakottaa meidät evakkoon niin voisi olla järkevää rakentaa saunatilat yläkerran lisäksi että pystyisimme olemaan edelleen tiluksilla, vaikka alakerta olisikin revitty auki.

Kanat kulkee ovesta

Keväällä kanojen muutettua kotipihaan mies teki kanalaan hienon ikkunan ja rappuset joita pitkin kanojen olisi helpompi kipsutella pihalle meidän iloksemme. Aina iltaisin kanat nousevat ikkunalaudalle katselemaan pihan menoa ja välillä äänekkäästi komentovat näkemäänsä, niinkuin itse osaisivat tehdä paremmin.
                       Mutta ei siitä aukosta kukaan ulos tule!

Luovutin ja annoin kanoille mahdollisuuden kulkea samasta reiästä kuin ihmisetkin.  Navetan porstua onkin sen näköinen että kanoille näyttää lisätila kelpaavan ja mikäs sen mukavampaa kuin lepäillä viileällä vähän omalta kakilta tuoksuvalla betonilattialla.

Ovi on nyrjähtänyt tuulesta niskoiltaan ja nojaa nyt karmia vasten odoittaen saavansa huomiota, mutta tuskin tämä uusi seurue sen paljon nähneessä elämässä sitä paikoilleen saa.

Itsekkin siirsin vain lepotuolia lähemmäs, jotta voin ajankanssa ihmetellä sitä mitä kanatkin ihmettelevät.

Kaikkeen ei sentään silmä totu ja kanojen katseluun ei varmasti ikinä

Tästä se alkaa

nimittäin remontti. Mies avaruuspuvussaan on muutaman illan tyhjentänyt vinttiä sahanpurusta ja turpeesta. Pöly ja sotku on ollut melkoinen.

Nyt on vintti kertaalleen imuroitu ja mielikuvat valmiista huoneista pääsevät paremmin irti.

Meillä ei ole varsinaista tietoa koska talo on rakennettu, sen tiedämme että tila on siirtynyt /ostettu mieheni suvulle ainakin jo 1842, mutta vintiltä löytyi pari pärettä, nahan palasia ja sanomalehden riekale vuodelta 1911.

Sekä tämä  kokoa n.33-34 oleva tytön joskus ilmeisen kauniskin kenkä.

Kenen kenkä ja missä sillä on kuljettu? Kuka oli se joka heitti sen lopulta ilmeisesti lämmöneristeeksi seinän rakoon? Ja oliskiko hän koskaan osannut ajatella että jonain päivänä mokoma loppuunkulutettu kenkä pääsee jonkun blogiin?
 Tässä kiteytyy taas se miksi vanha viehättää, tarinan sisälle olisi niin hienoa päästä

Siivousta ja sisustamishaaveilua

Tänään tulee sisustaja nainen katsomaan taloa, mitään ei voida päättää mutta kiinnostaa tietää onko hänellä mitään ideoita jo tässä vaiheessa miten eteisen menohässäkkä saataisiin toimivaksi.
 Pienelle alueelle pitäisi saada raput yläkertaan, wc, ovi meidän makuuhuoneeseen, keittiöön, ja tietenkin ovi ulos.

Tässä mä istun vaikka pitäisi jyrätä katselutilaa ammatti-ihmiselle, noh, paineessa tulee nopeemmin selvää baanaa...

Mies on kovasti tyhjentänyt yläkertaa ja se tyttöjen maailma taitaakin olla enemmän se minne haluaisin ammattiapua.

 Olisi kiva saada kerralla toimivaa ja kaunista, yhdistää vanhan talon ilmeet ja tyttöjen nuorisoideat. Aika haaste.


Työkaluvaraston pimeästä nurkasta  löytynyt kunnostettava kuistinpöytä

"Äkkiä Peppi päästi parkaisun. Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa, hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta. Millainen saalis, millainen loistosaalis. Tölkkejä ei koskaan ole liikaa. Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi: Mitä sinä tuolla teet? Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi. Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia. Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki. Tai siihen voi olla panematta leivoksia. Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia. Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin. "

Tv:stä tuli tässä iltana eräänä Huvila ja Huussi. Ihana sisutus joka Veetin mökille saatiin hurmasi mut täysin, enemmänkin pitäisi katsella nyt jotain tälläistä "yleissivistävää" niin jaksaisi uskoa että omastakin havumajasta voisi saada jotain kaunista.

Veetin kesämökin sistustaminen

KiS KiS Kissanpentua

Viime perjantaina meille muutti lähikylästä Eevin kauan toivoma pikkuihme.. Pieni Ruusa kissanpentu.

Meillä ei ollut lopulta mitään käsitystä kuinka kissan kanssa toimitaan, mutta tämä tomera tyttö muutti suoraan meille, osaa käydä asialla ja seurata ihmisen jalkoja
Ei minkäänlaista tunnetta että se olisi jotenkin hukassa tai että emo olisi kateissa.

Ruusa tuli maatalosta, jossa asui reippaita leikki-ikäisiä lapsia, joten suhtautuminen ihmisiin on hyvinkin mutkatonta.

Mutta Maia saa Ruusan pienen ja laihan hännän aivan orava-asentoon eikä Ruusa anna Maialle yhtään tilaa tutustua.
Sen verran Maiaa kissanpennun tulo hetkautti, että siitä näki miten mustasukkaisuus puski pintaan.               Parina ensimmäisenä päivänä Maia pysyi kokoajan vierellä kuin huolehtiakseen ettei jäisi unohduksiin.
Tuntui hyvältä huomata että Maia haluaa jo taistella meidän välittämisestä, vaikkei se Maiasta taida mukavaa ollakkaan.

Mulla oli haave pihalla vapaana kulkevista kanoista, no, sunnuntaina kukko karkas kuusikkoon kun olin töissä, eikä siinä miehen sanojen mukaan ollut mitään mukavaa.
              Ulkoaitausta odotellessa..
Nyt kukko takaisin kanojensa herrana ja Kotirannassa kaikki hyvin