Kesytetty kana

Eläimet ovat ihania, siitä ei pääse mihinkään.  On ihanaa kun niitä saa hoivata ja huoltaa, mutta kolikon kääntöpuolella ovat huoli ja vastuu.

Eilen tuli naapurin koira leikkimään Maian kanssa ja kaikki menikin kivasti kunnes vieras koira hokasi että myös kanojen kanssa voisi leikkiä.
 Siinä sai Inksu aika lentotreeniä, lopulta se piilottautui pusikkoon ja koira saatiin kiinni.
 Kun vieraat olivat poistuneet alkoi kuumeinen ja hermostunut Inksun etsintä, siinä tajusin miettiväni kuinka pienellä kanalla on varmasti pelko ja hätä siellä pensaikossa yksin pelätessään.

 Lopulta Inksu löytyi makaamasta pensaan alta ja kun palautin sen takaisin kanalaan, se oli oma röyhkeä itsensä.
 -Selvisimme säikähdyksellä ja vain muutamalla sulan menetyksellä! Kanankin elämällä on merkitystä, silloin kun se luonteen ja äänen on oppinut tuntemaan ja sille on antanut nimen.

-" Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! - Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi. - Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi… Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä. - Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä! Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu: - Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään - Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut… - Aivan niin, kettu sanoi. - Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi. - Mutta silloinhan et voittanut mitään… - Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. "            -Antoine de Saint-Exupéry -   Jos rastitat tämän kohdan kommentoinnin yhteydessä, saat sähköpostiisi tiedon kun muut käyttäjät lähettävät kommentteja tähän samaan kirjoitukseen ja pystyt helpommin seuraamaan keskustelua tästä kirjoituksesta. Voit koska tahansa peruuttaa tämän tilauksen napsauttamalla peruutuslinkkiä joka löytyy jokaisesta sähköpostiviestistä joka tulee tämän toiminnon perusteella. Jotta viestien lähetys onnistuu, tulee sinun jättää sähköpostiosoite kommentin yhteydessä. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, mutta näkyy blogin ylläpitäjälle.