Meillä asuu mummi

Nyt ollaan sisustamisen ytimessä.

Tiedän, että monella ystävällänikin
 on kauniimpi koti kuin meillä, 

 parempi sisustussilmä ja idearikkaus kuin minulla.

Sisustaminen on maailma, johon pitäisi olla aikaa upota

.. ja rahaa.

Kirjoitan silti rohkeasti nyt pari lausetta tämän kodin sisustuksesta.

Mulla on tunne, että tämä talo täällä sisustaa, 

koitan vain aistia mihin suuntaan.

Monta juttua,
 joita kuviteltiin ja jopa ostettiin rempan aikana etukäteen kivoina,

 on jäänyt käyttämättä kun eivät ne lopulta sopineetkaan valmiiseen.

Enää en osta mitään ennenkuin projekti on tarpeeksi valmis.

Viime viikolla näin tuttavaani,

 joka oli muuttanut parisuhteesta omaan kotiin

 ja vaikka oma parisuhteeni on kunnossa,
 niin kummallinen kateus hiipi mieleen.

- Ihan oma koti. 

Puhuin tästä kotonakin

 ja samalla tajusin, että onhan minulla mahdollisuus 

"omaan huoneeseen"

ja omaan puuhailutilaan

Mummon huoneeksi kutsumamme huone on käytännössä tyhjillään, 

koska ei meille taida koskaan sitä "mummoa" tulla.

Huone on se,
 mikä oli muuttaessamme jaettu kahtia,
- toisella puolella sauna ja pesuhuone,
toisella puolella varastomainen kapea tila.

Huoneessa on nyt meidän aikuisten vaatekaapit, 

mutta walking closetiksi vanhat vaatekaapit eivät suostu taipumaan. 

Tämä talo on vain liian vanha ja maalainen semmoiseen hömpötykseen

 eikä meidän vaatteetkaan ole ihan niitä walking closet tyyppisiä.

Mummonhuone

 on usein se  perävarasto minne kannetaan käsistä kaikki se roju,

 joille ei ole paikkaa, 

mutta mitä vielä tarvitaan 

Se on paikka,

 missä kerran kaksi käytetyt vaatteet saavat levähtää, 

jotkut jopa päiväkausiksi unohtua.

Kiikku nurkassa oikein huutelee vaatteita päälleen.

Ja kuin tilauksesta mieheni kertoi että saamme sen vanhan sängyn,

 jota olin jo pari vuotta sitten himoinnut.

Sänky ekana iltana

 Wanha, uusi sänky 

ja huoneelle uusi elämä,

miehen vaatteet heilahtaen meidan makkariin.

 sillä itsehän minä olen se "mummo" tässä talossa 

ja nyt minulla on omaa tilaa mummoilla.

Oman mummini kutoma räsymatto,

 kuvia rakkaista,

 kukkia, virkattua, wanhaa, kirjoja, lankaa

muistoja, tarinoita,

 juuria ja unelmia.

Niistä on turvallinen, aikaan pysähtynyt mummin huone tehty.

Vielä haluaisin uskonnollisen seinävaatteen sängyn päätyyn, 

 jonkun semmoisen kuin minun mammallani oli

Sellaisen mitä saisi pieni lapsi ihmetellä, käsin kosketella.

"Ota vastaan mummikulta, 

kaunein,

 kallein lahja multa

mitä voisin koskaan lahjoittaa.

Rakkaudella kaulaan ripustaa;

nämä omat pienet käsivarret,

jotka sua rakastaa"

- Birgit Ahokas-

Huominen on huomenna

Sain viime yönä valvoskellessa mahdollisuuden

 palata vanhoihin kaunoihin ja katkeruuksiin.

Ihmisiin, joiden kanssa en välitä olla tekemisissä, 

mutta tiedän heidän olevan olemassa omine totuuksineen.

On mielenkiintoista kuunnella itseään ikäänkuin 

lintuperspektiivistä, 

aika on antanut asioille etäisyyttä ja korkeutta,

 että mitähän minä tänään asioista ajattelen.

Olenko valmis antamaan anteeksi kokemani ilkeydet ja pahat puheet.

 Annanko anteeksi,

 vaikkei sitä minulta edes koskaan pyydetä?

Jos annan anteeksi ja unohdan 

tekeekö se minusta tossunpohjan? 

Missä on itsekunnioituksen ja vihan ylläpidon erottava raja?

Tiedätkö sinä?

Päätin, etten unohda 

mutten jatkakkaan.

Kitkeryys ei maistu.

En käytä energiaani vanhojen vääntämiseen.

Pysyn siellä ylhäällä, liidän kakan yli enään  siipiäni likaamatta. 

Huokaisen,

 että semmosta

 Katson sitä mitä omalla elämällä on minulle tarjottavanaan. 

Mitä huominen antaa 

ja mihin se tunteitani vie.

Eiliseen tuijottelu on pysähtymistä ja takaumaa. 

Sen yli olen kasvanut, jotain toivottavasti rämpiessä oppinut.

Huominen

 ja sitä seuraavat huomiset ovat kiinnostavia.

Tavallisia ehkä,

 arkisiakin,

 mutta niissä on elämää, johon voin itse vaikuttaa.

Niissä on ihmisiä, joita haluankin niissä olevan.

Niissä on  unelmia ja haasteita, joita voin käsitellä 

ja joihin voin vaikuttaa.

Huomista kohti kasvaen, 

vaikeuksista oikeasti oppineena.

Sydän syrjällään, mutta selkä suorana.

Sen kaiken minä olen ansainnut

enkä oikein malta edes odottaa. 

Taidankin aloittaa jo tänään.

Hymyillen.

Kaikki on hyvin