Minä täältä mummilasta, Hei!

 

Minä olen ollut nyt muutaman kuukauden aivan täydellisen pienen pojan mummi.

 Tuossa se pieni ihminen nukkuu keittiössä lapsen unta silmät liikkuen luomien alla.

 Maailma alkaa olla läsnä hänen pienessä mielessään ja konttausasento treenauksessa, '

jotta pääsisi sinne minne mieli jo vie

Olen hiljaa, istuskelen tässä koneella, silti kaikki aistini ovat hereillä. Emous on vallannut mieleni.

Sisälläni on ihan uusi lämpö ajatellessani pientä lasta

 

Mummius ei ole vielä täydellisesti arkeani,

 nuoret pärjäävät hyvin, eivätkä tarvitse tukeani niin paljon kuin ehkä ennen  pienen syntymää ajattelin.

 

Olen silti minäkin jo tainnut kiukutella näistä hoitohetkien vähyyksistä pojalleni,

 tosin yleensä vuorotyön timellyksessä valtaosa aikatauluistakin on mennyt ristiin.

- kyllä mummoutta pitääkin vähän vahtia, ettei  vaan jää yhtään mistään paitsioon ;)

 

 

Itse olen ihan samanlainen kuin silloin 5 kuukautta sittenkin,

kun pieni oli vasta potkut äitinsä vatsassa

 Ei mummous mitään ole juurikaan minussa muuttanut. 

    Toisaalta,

 jo mielestäni täyteen sydämeeni mahtuu näköjään aina vaan yksi maailman tärkein lisää.

 Se on aina yhtä ihmeellistä.

 

Sen olen huomannut että kun pieni on lähellä aika pysähtyy,

 mummius on silloin kaikki, eikä muita asioita tehdä tai mietitä.

 Läsnäolo on uudessa ulottuvuudessa.

Omien lasten vauva-ajat hiipivät mieleen vahvistamaan kykyä  hoitaa homma kotiin

 

 Emous tunteena on nykyään jos vieläkin voimaakkaampaa ja ihan eritavalla sitä ajattelee oman lapsensa kyvystä huolehtia jälkeläisestään.

 Pienen vauvan mummin tärkein tehtävä taitaakin olla nuorten vanhempien tukena,

 siis sillai sopivasti taustalla, mutta helposti saatavilla.

Ihmissuhteiden taitolajien korkeakoulua, sanoisin ;)

 

Kyllähän minä odotan niitä käsikädessä kävelyhetkiä, satujen lukemista ja niitä

"mummilassa on aina sellaista"- juttuja. Ja joskus olisi kiva tuoksua ihan pullaltakin.

 

 

 

Olen itse saanut isovanhemmiltani niin paljon, ei taida olla päivääkään etten heitä edelleen ajattelisi. He ovat muokanneet minun maailmankuvaani ja tapaani kohdata elämää.

Käyn uimahallissa useamman kerran viikossa mutta silti eilenkin  mennessäni vesijuppaan katselin pesuhuoneen ikkunaa ja ajattelin, että täällä me aina mummin kanssakin lauantaisin käytiin. Ikkuna on ihan samanlainen kuin silloin kun olin pieni.

 Kaikki oli hyvin ja turvallista. Mummin kanssa oli kivaa.

Semmoinen mummi minä tahdon olla,

ihan sama harrastanko sitten kudontaa, uintia tai bloggausta.

 Olen kiitollinen saadessani olla osa hienon mummoketjun jatkoa.

 

Kun paljon on saanut, on pakosti paljosti annettavaa,

 -ihan vaan omana itsenään

 

 

 

"- Mummous on mielentila, joka ei ole iästä tai lapsenlapsista tai edes sukupuolesta kiinni. Sisäisen mummoutensa löytänyt henkilö elää hetkessä eikä tohota tulevaisuudesta, on mukava ja leppoisa. Mummous on kansallinen aarre, luovuuden ikilähde,

 

Sukkia kutovat, keinussa istuvat alkuperäismummot ovat puolestaan jo lähes kadonneet tai harvinaisuuksia. Eikä uhrautuvia marttyyrimummojakaan taida enää olla. Nykyajan mummo bloggaa, joogaa ja huolehtii painoindeksistään"

Lähde:

                                              http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/134926

 

 Ja nyt minä jatkan unen  kuuntelemista ja vartioimista, aion olla siinä paras mahdollinen.
Ihan korvaamaton, se mummin etuoikeus