Oispa vappu ainainen

Siitä taitaa olla aika tarkalleen kolme vuotta,

 kun soitin miehelleni

  "siirsin tossa samalla kauppareissulla osoitteen maalle,

kun se vappukin meni niin kivasti."

Ei meillä sen kummempaa muuttoa ollut. 

Haettiin koira eläinsuojelusta ja siirryttiin olemaan.

Jätettiin ihana lasten syntymäkoti ja normi elämä.

 Tavara tavaralta asettauduttiin keskelle

 keskeneräisyyttä.

Valtaosa kodin välineistä oli vanhaa perua edellisiltä asukkailta,

 reilu 80v. vanhusparin elämästä.

Omat kamat kannettiin latoon,

missä ne hyvin pitkälti edelleenkin ovat.

Asuttiin aluksi alkovissa ja olohuoneessa. 

Lisäpatjat lapsille sängynpäässä.

Nyt on tilaa jo enemmän, 

mutta joka huone on ollut tai on edelleen myllerryksissä.

Samoin kuin ajanmääre, hermot ja lompakko.

Jollain hassulla tavalla onnellisuus 

ja hermoromahdus eivät  useinmiten ole yhteydessä toisiinsa.

Tunne määrää suunnan ja todellisuus vauhdin.

Järkeähän tässä elämäntyylissä ei juurikaan ole.

Samaan aikaan ymmärtää olevansa etuoikeutettu,

 vaikka epäusko ja epävarmuus huutelevat toisella olkapäällä.

Keittiö tänään

¨

Elämä maistuu täällä vahvemmin.

Sekä niissä suruissa että iloissa. 

Teeskentely ei kuulu maalle, 

ei sitä vanhan talon uumenissa kehtaisi.

  Täällä me olemme

 vain pieni osanen luontoa, 

Niin paahtavassa auringossa 

kuin pellolta päin nurkkia vihmovassa pakkastuulessa.

 Kevään ensimmäisen västäräkin tulessa takaisin kotipihallensa,

 ymmärrän,

 samanlaisia ohikulkijoita me kaksi olemme tämän

 pihan elämänvirrassa.

Tai kun pakkasiltana saunasta tullessa taivas on tähtiä täynnä,

Syvältä sisimmästä kuuluu kuiskaava tarve tervehdykseen.

 Niin omassa pihassa ne ovat.

 Tähdet

Tuntuu, että talossa kaikki on edelleen kesken 

ja pöly ja kaaokset nurkissa ovat ainoat pysyvät asiat.

Tuntuu että, 

enemmän olisi pitänyt ehtiä!

Silti,

 yläkerta on jo tytöille valmis.

Saunassa voi saunoa

 eikä wc:ssäkään ole enää suihkuverhoa seinänä.

Ensimmäinen aukko yläkertaan

Juhlistin merkkipaaluamme tekemällä terveellisiä nokkoslettuja perheelle.
Menestys oli hämmentävä...

.. jopa kanoilta jäi moinen juhla-ateria  syömättä.

Että se siitä esittämisestä. 

"Miten ja miksi tuntuikaan

kuin ystävä vanha oisit.

Ikkunaan tuntemattomaan

miksi sä katsoitkaan?

Miten ja miksi vain minut löysit

merestä ihmisten?

Miten sä sait mut syttymään

roihuksi tunteiden

Kun kanssas lähden

tiedät sen

taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhin menneisyyden

kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi

tään oven löysit

talossa vieraiden,

kaduilta vieraan kaupungin

luokseni saapuen.

Kun kanssas lähden

tiedät sen

taakseni kääntyisi en koskaan.

Pois surut pyyhin menneisyyden

kun huominen sinä oot."

Paula Vesalan versio: Miten ja Miksi