sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pihassa juokseva koira, mitä, nauraako se??

lampaden laidun, jossa Erkkikin nukkuu iki-untaan tuomen alla
Viime postauksesta onkin mennyt kiireinen tovi, mutta täällä sitä nyt ollaan maalla ja maalaisia. Asutaan esi-isien mailla, eli mieheni mamman lapsuuden kodissa. Talossa ennen meitä on asunut lapseton vanhuspari, joten olosuhteet meille lapsiperheelle ovat hiukan haastavat, sanoisin.
 Remonttiin pääsemme käsiksi varmasti vasta syksymmällä, joten tätä on vain siedettävä. Vanhassa kodissamme asuu piakkoin tuttavaperhe odottamassa omaan uuteen kotiin ja sen jälkeen alkaa sen talon myynti.

Laumamme lisääntyi heti siirtymäpäivänä , vappuaattona, yhdellä eläinsuojelusta haetulla koiralla; Maialla.
 Maia on sekarotuinen n. 1 1/2v tyttö jolla on takanaan jo yksi pentue, josta syntyi 11 pentua. Esu:ssa Maiaa ( n. 7-8 kk asumisen aikana) kutsuttiin syystäkin mammaksi emmekä halunneet kovin erilaista uutta nimeä antaa, niimpä hänestä tuli Maia. Maia on äärettömän arka ja pelokas ihmisten kanssa, muttei missään vaiheessa näytä hampaitaan vaan pyrkii olemaan näkymätön.
Ensimmäisen viikon Maia vain nukkui omassa eteisen nurkauksessaan, mutta nyt hänestä on kehttymässä leikkisä tyttö joka taitaa elää uutta lapsuuttaan, siihen malliin kengät, pallot ja suojakäsineet liikkuvat pitkin pihaa Maian vauhdissa.
Maiassa ei ole kuin yksi vika, liian pitkät omatoimi lenkkeilyt. On ihanaa touhuta pihalla kun Maia seuraa touhuja, tai katsella miten se juoksee 100lasissa pitkin peltoja ja ojanpohjia.
Mutta tilan toinen reuna rajoittuu autotiehen ja se pelottaa, koska Maialta puuttuu vielä aikapaljon osaamista eikä se tule käskien luokse, vaan nauttii täysin siemauksin siitä ettei kukaan ihminen ole lähellä eikä tarvitse pelätä.


Maia omassa turvapaikassaan

mutta tämä tämän hetken hitti, kertoo monin sanoin niistä tunteista  joita Maian meille muutto minussa herättää  Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin
.

"Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.
En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa
.

Vie mut kotiin."





 

5 kommenttia:

  1. paljon onnea uudelle elämälle sinne maaseudulle! Ja ihanaa, että annoitte uuden kodin Maialle!

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta kodista ja perheenjäsenestä. :) Paljon, paljon ihania yhteisiä hetkiä teille.

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen kotiin koko laumalle! Meillä on sama tilanne, muutimme viime syksynä miehen suvun yli satavuotiaalle pientilalle. Historia on läsnä ja totta, se on hieno tunne! Ihania kesäpäiviä teille kaikille!

    VastaaPoista
  4. Minä ja talovanhuus kiitämme onnentoivotuksista ja tosiaan toivon onnen olevan mukanamme kun tätä alamme kodiksemme muokkaamaan.

    Mietin, että osasinko tarpeeksi kertoa niistä rakkauden tunteista, joita Maia meissä herättää.. Sen juoksua katsellessa monasti miettii että uskoiko se koskaan toisenlaiseen elämään siellä pienessä aitauksessa odotellessaan seuraavaa lenkittäjää. Että joku voisi siitä oikeasti vielä niin paljon välittää

    VastaaPoista
  5. Ihana blogi sinulla. Löysin sen kun etsin tietoa lampaan nuhasta. Itselläni on ekat lampaat tänä kesänä ja ennestään meillä on kanoja ja koiria. Onnea teille kaikkeen puuhasteluun ja ihanaa kesää!

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)