Lojutaan sohvalla

En muista koska meidän olohuoneemme tarkalleen "lähti",

 ennen viime kesää kuitenkin.

Pitkään oltiin ilman koko huonetta 

ja sittemmin huoneesta on tullut keittiön ja varaston yhdistelmä.

Eilen lapsi alkoi sanomaan, kun tää kuitenkin kestää

 ni eiks me voitas kasata olohuonetta edes vähäsen.

Niimpä raahasimme aamupäivällä lapsen kanssa ladosta

 pölyttyneitä sohvan palasia ikkunasta sisään 

ja sellaisen maton lattialle,

 jonka perään en niin itkisi.

Olohuoneen kasaaminen oli kuin kotileikkiä,

 kokoajan nauratti raahaamisen järjettömyys,

 koska muoviseinän takana on eteisemme, 

joka on pohjaa myöten auki ja sorat sekä lattia on sinne vielä tekemättä.

Onneksi eteinen on vihoviimeinen huone, joka piti avata.

 Yhtään enempää ei enää sitä piikkaussotkua olisi varmaan jaksanutkaan.

Eteinen vaan  on kaiken keskellä,

 mikä tekee sen aukiolosta tällä hetkellä äärimmäisen haastavaa ja ärsyttävää.

Vanha hellanpohja ylettää olohuoneesta eteiseen asti

Kun vanhat tutut olohuoneen kalusteet edes osittain asettuivat paikoilleen

 on ilmassa

 taas suurta rakkautta ja toivoa taloa kohtaan.

Huumorilla eteenpäin,

kyl täst varmaan hyvä viel tulee,

 jollei sitten juututa luksukselta tuntuvaan sohvannurkkaan.