Mukava vaimo

Olimme viikonloppuna häissä.

Kaunis pari, kauniit ja onnistuneet häät. 

Huipputyyppejä vieraina.

Oma 13v. hääpäivä oli maanantaina.

Avioliitossa oleminen on siis pyörinyt paljon mielessä.

Minä en ole se nainen, jonka kanssa mieheni meni aikoinaan naimisiin.

Monenlaiset aallot ovat minua näinä vuosina hioneet elämääni asettumaan.

Eikä mieheni ole se sama, jonka aikoinaan valitsin.

 Hän on parempi, sopivampi 

ja paljon elämässä viisaampi kuin olisin aikoinaan uskonut.

Joskus aikoinaan rakkaudenhetkinä luettelin pitkän listan miksi miestäni rakastan

ja hänelle tuli luonnollisesti paine listata minusta samalla tavoin.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän keksi: 

"Koska sä oot niin mukava"

 Siis tä?

 Mukava??

Mun käsityksellä se on sohva , mikä on mukava!

Mutta vuosien myötä olen huomannut, 

ettei se mies niin kaukana yhden ainoan sanansa kanssa ollut.

Kun olo on mukava, 

se on myös seesteinen ja sinut itsensä kanssa.

Ei tarvitse puristaa omaa mailaa 

eikä vaatia toiseltakaan yltiöpäisiä suorituksia.

Miten helppoa onkaan elää,

 kasvattaa lapsia 

tai remontoida toisen rinnalla

hetkinä kun olo tuntuu mukavalta.