Vuoden tärkeimmät tunnit

Ensi sunnuntaina vanhempi tyttäristämme pääsee ripille klo 14:00 omassa kirkossamme.

Nuorempi tyttäremme taas taisteli itsensä ensimmäistä kertaa virallisiin uinnin SM-kisoihin, "ikuihin" 

kahdella päämatkallaan,

 joista toinen uidaan  sunnuntaina n. klo 17:n maissa n.300km päässä kotoa..

Äidin kömmähdys kalenterin lukemisessa haastaa koko perheen ja varmaan hämmentää lähipiiriä

Perhe jakautuu muutamaksi tärkeäksi tunniksi toistensa tueksi,

 jakautuminen ei  tosiaankaan tarkoita hajoamista päivastoin,

 -Kumpikin saa mennä kohti omaa päämääräänsä kauniina, vahvoina ja terveellä itseluottamuksella 

vanhempiensa täydellä tuella tietenkin

Kaksi vuotta me olemme tätä kotia ja paikkaa  rikkoneet ja sotkeneet, 

nyt kahdessa viikossa olemme siitä perkaneet juhlakelpoista.

Olohuonehan on "vähän rikki",
 joten päätimme ensin siirtää juhlat pihalle ja juhlatelttaan.

Jostain sain ymmärrykseeni kesken kaiken että onhan meillä lato suojaksi. 

Mieskin on niin hullu, että piti ajatusta hyvänä
 ja niin alkoi tolkuton heinäladon tyhjennys.

Sateinen sää suosi sekopäitä, poltimme roskia tuntikausia,
 tyhjensimme ja siirtelimme roinaa ja taloon mahtumattomia tavaroita paikasta toiseen. 

Järjetöntä hommaa,
 mutta jatkossa vanha lato palvelee meitä ihan uudella tavalla.

Olemme jo hienosäädössä ja viimeistelyssä;

kauppoja, silittämistä, kukkia ja mäntysuopaa /

treeniä, lepoa, venyttelyä, keskittymistä ja järkevää ruokailua,

Vahvasti uskon nyt,
 vaikka toki epätoivon ja kiukunkin hetkiä on ollut, 

että  perheenä saamme vuoden hienoimman päivän monella tasolla.

 Kun ystävät,
 hyvä mieli ja tavoitteiden saavuttaminen ovat läsnä
niin sunnuntai on  varmasti vuoden hienoin ja ikimuistoisin päivä.

Kunhan meillä  vain on kykyä ottaa hetkestä avoimin mielin kaikki se irti,
 mitä sillä on tarjottavanaan.