Äitienpäivää ja kerintää

Hyvää äitienpäivää kaikille, myös minulle. Raahasin läppärin aurinkoiselle pihalle, ulkona taitaa olla lämpimämpi kuin lämmittämättömässä talossa.
 Aamulla minua lahjottiin koruilla ja askarteluilla ja valmiissa aamupalapöydässä oli kahta eri kakkua. Äitienpäiväaamu sisältää yhtä tärkeitä rituaalieja lapsille kuin minulle.
Lapset vievät jo omatoimisesti puput pihalle ja lampaat aitaukseen.
Erkin ja Riinan 11v. yhteys on niin käsittämätön, että Riina pärjää Erkin kanssa niin ettei edes tarvitse pelätä mitä siellä tapahtuu. Riina on optettanut Erkille temppuja, juoksemista niin että Erkki jahtaa aitauksessaan aitauksen ulkopuolella juoksevaa Riinaa. Ja kun pysähdytään Erkki odottaa suosiohellittelyä.Juostessa sen pää heiluu riemusta ja se juoksee välillä lähes kylki edellä.
 Nyt Riina on opettanut Erkille kivellä seisomista niin, että Erkin pitää odottaa kun Riina antaa luvan seurata sitä  alas ja hypyn jälkeen Erkki odottaa taas kehuja ja rapsutusta. Erkin mielestä leikki on niin riemukas että hypyn jälkeen voisi vaikka puskea vähän, mutta sen Riina kiletää hellästi komentamalla.Tänään Erkki ei osannut kävellä tyylikkäästi vierellä vaan kohelsi niin Riina tokaisi vain hellästi " Etkö sä nyt Erkki osaa?" ja aivankuin Erkki olisi ymmärtänyt saamansa moitteet ja ollut hieman nolo.

Eilen meillä kävi keritsijä, ollaan tosi onnellisia että olemme löytäneet ihmisen joka siitä hommasta tykkää ja on valmis auttamaan meitä tästälähin mielellään.
 Kerintä oli rankkaa, jokainen lampaista taisteli viimeiseen villaan leikkausta vastaan.Vähän koneen surina niitä lamasi, mutta aika vääntöä se oli koko ajan. Silti jokaiselle maistui välillä tarjoiltu viinirypäle, ettei ne kai sitten tunteneetkaan oloaan niin uhatuksi etteikö välilläolisi voinut herkutella. Ensimmäiseksi valitsimme Lyylin, joka oli mielestämme arin ja sitämyöten vaikein, ja ounastelumme osoittautuikin todeksi. Lyylin villa oli valtava ja sen pelkääminen vieläkin valtavampaa. Villan alta paljastui lopulta kaunis, sopusuhtainen lammas.



"Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.."



Seuraavana vuorossa oli Erkki. Erkin villa on kuin pumpulia, se oli nopein kerittävä.Aika rauhallisesti Erkki keritsemiseen suhtautuikin. Erkki on tottunut kaulapantaan, joten sille on helpoin ymmärtää ettei panta ole maailmanloppu.Erkin villan alta löytyi vaaleanpunainen iho ja nyt saadaankin huolehtia ettei se pala paahtavassa auringossa. Keritsijä kyllä ehdotti Erkille puettavaksi t-paitaa.

 Jokainen lammas oli kerintäpöydällä, mutta giljotiinimaiseen päänpaikallaan pidikkeeseen emme heitä lopulta laittaneet, koska siinä lammas painoi kurkkuaan telinettä vasten niin että hengitys muuttuu vaivalloiseksi. Pöydän he kuitenkin tarvitsevat, koska lammas painoi itseään kokoajan sen seinää vasten mikä teki paikallaan pitämisen helpommaksi.

Viimeisenä vuorossa oli Milja, se oli kaikista kovavillaisin ja sen villan kanssa alkoi konekin jo savuta. Pakko oli välillä lyhennellä sorkkia että kone sai jäähtyä. Milja pärjäsi suht hyvin, vaikka oli sillä kova huoli karitsoistaan koko ajan. Karitsat sen sijaan nauttivat jo täysin siemauksin lapsilta saamastaan huomiosta, ne ovat oppineet ottamaan rapsutuksia vastaan ja nukkuvat rentoina sylissä. Miljan villan alta paljastui ruipelouuhi, joten meillä on kova työ ravita Miljaa riittävästi. En tiedä olemmeko epäonnistuneet ruokinnassa vai onko tiineys pikkulampaalle vain ollut niin kuluttavaa.

Illalla ennen lampaiden navettaan laittoa kävimme koko perhe vielä iltalenkillä läheisessä metsässä ja pellolla. Erkin käytös on nykyään moitteetonta, ei se juurikaan uhittele.Vihainen se ei ole ollenkaan vaan nautii säännöllisin hetkin huomiossa paistattelusta. Toivottavasti ne aiemmat puskemiset ja tuhotukset olivat vain joka pojalle kuuluvaa uhmaikää ja nyt kun ikää on yli 3v. niin uhittelu on jäänyt tarpeettomaksi..

Kolmesta lampaasta villaa tuli valtavasti

Kuten Riina sanoo "Lampaat on kivoja!" ja nyt mä menen jatkamaan auringon palvomista ja varpaillaan kävelyä lämpimällä pihalla. Tervetuloa kesä!