Kantapääni on ollut jo pari kuukautta kipeä, välillä vähemmän ja aika usein enemmän. Olen panostanut parantumiseen venyttelemällä, miettimällä mihin jumppiin kannattaa mennä, kantapehmusteilla ja uusituilla jumppakengillä.
Mokoma kantapää on invalidisoinut aikalailla, eikä kumisaapaskävely ole ainakaan paremmaksi ollut.
Lomaloppui maanantaina ja lupasin olla saunottajana iltavuorossa, en yhtään ajatellut miten kipeää saappaiden kanssa työillasta voikaan tulla, siinä invalidisoitui yläpääkin mikä ei tehnyt työssäolosta helppoa.'
Tiistaina kävin lopulta lääkärillä ja sain kantapäähän kortisoni-piikin ja määräyksen lepuuttaa jalkaa tai käyttää kenkiä joissa on korkeampi korko. Kantapäässä on kantakalvon tulehdus, kuulemma pitkällinen piina, joten olen nyt tosissani koittanut toimia erilaisten hoito-ohjeiden mukaan.
Heti kun sairauslomani selvisi, pakkasimme yhteistuumin kapsakkimme kaupunkikodissa ja palaisimme lampaiden tykö. Täällä aurinkokin on kuumempi, liekö pellot jo hehkuttavat. On meillä lampaiden kanssa täällä niin hyvä.
Ja tämän päivän olen kipsuttanut hyvälestisissä korkkareissa pihalla ja navetalla, eikä yhtään ole sattunut. Tosin popsin 3x600 buranaa, mutta pääasia ettei satu. Joka askeleen tarpeellisuuden mietin, mä haluan liikkua kivutta, eikä metsäänkään mennä ilman saappaita. Maaseutu ja saappaat vaan kuuluvat yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)