Vanhasta vanhaa

Remontti on saanut itselleen pienet hennot siivet.. 

Vaikka moni asia näyttää enemmän rikkomiselta

 kuin kasaamiselta niin jokainen muutos vie kohti tavoitetta.

Talo on niin kaunis ja puhuva

 hirsien ollessa nyt esillä.

Ei se vanhan talon hengittäminen tarkoita vain sitä

 miten sisätilaongelmilta vältytään, 

meille se tarkoittaa myös sitä

 miten me elämme ja hengitämme

 tämän talon tarinaa ja historiaa.

Koko ajan tehdään kompromisseja,

miten remontti sopii talolle

ja mitä taas itse tarvitsemme nykyajan asuinmukavuuksiin.

Kummankin on kuunneltava toisiaan.

Ja miten hienoa on, 

että vaikka entiset ihmisetkin  ovat aikoineen muokanneet taloa 

oman elämänsä tarpeisiin 

niin mitään ei ole heitetty kuitenkaan lopullisesti pois.

Nyt me kannamme niitä takaisin päin kuin lahjoina menneiltä ajoilta.

Luukut keittiön hellaankin löytyivät muurahaispesästä ja maalattuina 

 ne ovat kuin talon koru

Ja eteiseen pariovet takaladon seinustalta

Ei taida kiitoksen kuiskaus tähtitaivaalle 

riittää tämän nöyrän kiitollisuuden osoittamiseen.