Meripäivät, iloisen kohtaamisen päivät

Eilen olin meripäivillä työystävien kanssa.

Heti alussa naurettiin  illasta tulevan ihan P....,

 joten ilman painetta voisimme viettää hauskan illan.

Ja sitähän se olikin, 

irtiottoa arjesta

 ja hyväntuulisten ihmisten kohtaamista.

Kohtaamista, 

joka koskettaa on niin monenlaista.

Silloin kun ihminen haluaa viestiä hyväksyvää hyväntuulisuutta toiselle 

on se aina tarina.

Joskus vain hetki, hymy, yksi tanssi, pari sanaa

 tai koko illan viihtymistä toisen seurassa.

Silloin ei enää sateinen sää tai lätsälleen menneet hiuksetkaan ole merkityksellisiä.

Niistä hauskuuden ja ihmisyyden hetkistä saa paljon voimaa, 

toisaalta iltamat antaa iloa myös siitä,

 miten kivaa se  oma arki sit kuitenkin on.

Että omassa kotona on kuitenkin se hyvä.

Ilta ulkona on kuin hetken matka kauas nähdäkseen lähelle.

Nämä kuvat kuitenkaan eivät ole illalta, 

koska sitä on hauskempi mielessä muistella 

kuin kuvista katsella faktana.

Eikä jokainen ikimuistoinen hetki ole kamera hetki.

Nämä kuvat ovat silti myös eiliseltä, 

päiväsaikaan olimme kaljaasi Vivanilla lapseni kanssa seilaamassa

 vierailukohteeksi auenneeseen Rankin saareen.

Ihana leppoisa 4 tuntinen Kotka-seuran järjestämänä

Takastullessa purjeiden ylös nosto,

 sykähdytti sielussani jotain ikiaikaista. 

- Voiko turvallisempaa tunnetta 

merellä olla,

 kuin noiden suurien lepattavien purjeiden alla oleminen oli.

Kyllä vain

 meripäivät ovat vuodesta toiseen hyväntuulen päivät.

Olipa sää millainen tahansa, 

tapamme kohdata toinen ihminen on se mikä ratkaisee 

ja mikä muistetaan.

Kiitos eilisestä te kaikki joiden kanssa sain Meripäivillä hymyillä ja nauraa.
 ja  iloisia Meripäiviä teille,
joilla vielä kaikki hauskat kohtaamiset ovat edessä.