torstai 9. heinäkuuta 2015

Pieni Myrskyluodon Maija minussa

Olimme perheen ja ystävien kanssa Marmariksella Turkissa.
Paossa arkea ja käsitiskausta. 
Lepäämässä ja tapaamassa aurinkoa.
Ja sitä se loma totisesti olikin,
 huilia tästä kaikesta.


Olin kiireessä hakenut tarjouspokkareita,
 joista yksi oli paksu  Myrskyluodon sarja.
Sen lukeminen oli minulle ihmettä, 
joka hetki.
Vahvasti tiesin, miltä sen ajan elämän täytyy tuntua 
ja toisaalta koin hämmennystä siitä, 
että ikäänkuin sain tirkistellä isäni esivanhempien arkea saaressa.
Rankkaa ja elämänmakuista elämää. 

Kirja on minulle lukukokemuksena valtavan voimaannuttava.
 Parisuhteen vahvuus ja samaansuuntaan katsominen vahvistavat 
omaa käsitystä siitä,
 miten elämästä,
lastenkasvatuksesta ja talon töistä selvitään
-yhdessä ja toista arvostaen.
Onni tulee työn näkyvyydestä ja pienten hetkien kiitollisuudesta.
Työt seuraavat toisiaan niin kuin luonto ja korkeampi määrää.

Parempi uskoa hyvään ja luottaa
 kuin manata ja pelätä.


Se, että kirja tuli luettua kaukana kotoa antoi sille suurempaa syvyyttä, 
sillähän aina ikävä kultaa tunteita.

Kotiin päästyämme eteisen sorat
 ja keittiö - jota ei ole,
 saivat taas pienen Myrskyluodon Maijan minussa tolaltaan.

Vielä on uskossa oppimista 
ja elämässä nöyrtymistä.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti eteisen sora peittyy kesän aikana samoin kuin keittiö saisi pieniä edistysaskelia. Olisi mukava nähdä kuvia. Tauko ja loma tekevät välillä todella hyvää.

    VastaaPoista

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)