Oli kesäinen iltapäivä.
13 v. tyttäreni ajoi venettä,
mutta satamaan johtavia väylämerkkejä oli niin paljon,
ettemme enää tienneet mitä kautta niitä olisi pitänyt kiertää.
Soitin miehelleni kysyäkseni häneltä neuvoa reitistä,
mutta hän sanoi ettei tunne sitä rantaa, joten ei osaisi meitä auttaa..
Menimme suoraan läpi,
vihreät ja punaiset tolpat olivat vierivieressä sekaisin paksuna jonona
kuin keihäät kohti taivasta.
Niiden järjestyksessä ei tuntunut olevan mitään tolkkua tai logiikkaa
Vesi oli kirkasta kuin etelässä ja näimme ensimmäiset kivet selvästi pohjasta keulamme edessä.
Ihmettelin, miten ylitimme kivet ilman pohjakosketusta.
Tilanne pelotti
Siinä samassa näinkin miten troolari sinisine pohjineen lähti etäämpänä meistä ihan suoraan aukealle merelle.
 |
| Goolesta löytynyt kuva on kuin minun mieleeni piirtynyt tilanne. |
Sanoin Riinalle, ettei meidän kannata koko satamaan mennä
koska vaari näköjään oli menossa troolaaman
eikä tulisi kuin vasta myöhään illalla takaisin satamaan.
Ja seuraavaksi näinkin taas veneemme keulan edessä seuraavan karikon...
ja siihen pelkoon heräsin klo 04:10
eikä sen jälkeen tarvinnut enää nukkua,
unesta jäi niin monta pohdittavaa asiaa mieleen pyörimään
ilman vastausta.
Eivätkä mietteet mihkään päivänaikana ole kadonneet,
siksi uni piti tännekin kirjoittaa
Älä tule pyhäpuvussa
VastaaPoistaniin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.
Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.
Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.
- Anna-Mari Kaskinen -
Murheeseen suhtautukaamme
VastaaPoistakuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa.
Lohdullista ..
VastaaPoistaKummallisesti sitä kestää paljokin, mutta katkeaa sitten pienistä asioista.
Mutta on tuo sanonta niin totta;
se kevät on kuitenkin jossain
ja joskus vielä ihan läsnä.
Pitää vain olla aistit avoinna sen huomatakseen <3
Päivi
VastaaPoistaOlet katkeamaisillasi vielä pitkään, yhtäkkiä alat itkeä, ilman näkyvää syytä, ahdistaa, mutta yhä pitemmillä frekvensseillä. Ensin monesti, sitten joka päivä, viikottain, ja yhäti mutta harvemmin. Suru on ja pysyy, ikävä ei muutu, mutta se ei koske sydämeen asti enää ja se ei vie jalkoja alta. Usko. Luota. Niin se meni
Päivi
VastaaPoistaJos tarvitset, minä löydän Sinut. Ja autan omien osaamisieni rajoissa.
Kaikkea hyvää.
VastaaPoista