Eihän tämä mikään Southwork ole

Pitkä on matka ja ajankulu siihen että täällä kaikki olisi niinkuin itse haaveilee, jos koskaan siihen edes päästääkään.

Aika kulkee kovaa vauhtia ja arki sekä harrastukset vievät valtavasti aikaa ja energiaa. Postailukin on jäänyt aivan jalkoihin.

Olemme asuneet täällä nyt reilu puoli vuotta ja uskoisin sen olevan aika jolloin suurin uutuuden viehätys ja "honeymoon" on mennyt.

 Haasteita on ollut monenlaisia, me emme esimerkiksi kyenneet edes kuvittelemaan miten huono eristys olohuoneen seinässä on.
 Jäinen tuuli puhaltaa kylminä päivinä kylmentäen taloa vaikka kuinka pystyuuneja hehkutetaankin.
Miehelleni sanoinkin että nyt ymmärrän  konkreettisesti sen mitä tarkoittaa kun "luonto tulee ihan lähelle".
-Joulukuun alun kylminä päivinä tuntui että tuuli tuli ihan tupaan asti.


 Matka keskustaan ja uimahalliin, jossa valtaosa harkoista on, on n. 20km.
Pahimpina kuskauspäivinä heilahtaa äkkiä helposti reilusti yli 100km auton mittariin
          ja illalla on turhautunut olo kun mitään ei ole saanut taaskaan aikaiseksi.

 

Mutta se kolikon toinen puoli.

                                      Sille ei vieläkään ole sanoja.

 

 

 On vain tuntemuksia, onnen hehkua joka etenkin auringon pilkahtaessa liekittää heti sydänalassa.

 

Tunteet täällä muutenkin ovat enemmän pinnassa, olo on välillä kuin kuulemma BB:ssä, kuten siellä olleet ovat sanoneet;
Tunteet heittelevät herkästi luovuttamisesta ja tuskaisesta epätoivosta
                  suureen riemuun ja olemisen iloon.

 

Vanha talo ja tila elää omaa elämäänsä ja välillä tuntuu ettemme ihan kaikkea vielä käsitä emmekä osaa etukäteen varautua siihen mitä meille tarjotaan.







Entinen kotimme pienkotialueella on nyt tyhjä ja siellä käydessäni koen ehkä samankaltaisia tuntemuksia
        kuin omakotitaloasuja mennessään kerrostaloon.
 Ahdistavaa ja ahdasta, naapuritkin ovat kuin melkein omassa pihassa




Mä olen niin tainnut tottua jo maalla asumiseen, puukorien kanssa pelaamiseen ja siihen ettei jumpsuit ole luksusta, vaan musthave-vaate kuten villasukat tuulisina pakkasiltoina.

Täällä meillä on näiden kavereidemme kanssa niin hyvä, ei helppoa eikä yksinkertaista, mutta elämä on jotain enemmän..

Ehkä jonain päivänä minulla on tunteille jopa sanat.

Ps.

Ja jos sinä  tämän lukija asut oikeasti "maailman laidalla" pikkaisen alkeellisesti etkä vain muodikkaasti vanhasti niin ota minuun yhteyttä!
 Haluaisin jakaa näitä kokemuksia sellaisen kanssa joka käsittää mistä tässä on kyse..
 Nauratti kun sain tekstiviestin ilmastointiputkien tarkistustarjouksesta alueellamme.
         Meidän talohan hengittää tuulien mukana, onkohan täällä jotain oikein putkiakin sitä varten?