"..Uskotko uniin vai sattumaan..."

Yöheräilyjen aikana Milja oli ennallaan ja samalainen kuin jo monta päivää. Kävin 04,n maissa eikä mitään uutta ollut aistittavissa. Klo 06 heräsin kun pupu sisällä tömisteli häkissään tosi kovasti. Syöksyin navetalle ja jo ovelta kuulin määintää jollaista en koskaan ennen ollut kuullut. Se oli kuin kertomista, tarinaa, ei hätää eikä iloakaan.. Se vain oli Miljan tapa kertoa että kaikki on muuttunut. Miljan jaloissa oli kaksi pientä karitsaa, aivan uskomaton näky.
Toista se pesi juuri limoistaan ja sen pepusta roikkui jälkeisiä, joten olin ajoissa jos jokin olisi mennyt vikaan mutta myöhässä nähdäkseni millainen synnytys oli ollut.
Milja pesi lapsiaan kuin niiden päälinen olisi ollut jotain makeaa, jokaisella nuolaisulla karitsa kuivui ja karva tuli esiin..

Toinen karitsoista on tyttö, se on pikkaisen isompi ja sitä Riina nimitti heti "hevitukkarokkariksi" koska sen otsakarvat ovat valkeat ja pitkät. Pojalla on musta viiru pitkin selkää ja nivusissa.
Molemmat ovat erittäin valmiin ja terhakan oloisia.
Milja on aivan tohkeissaan, pesee ja määkii edelleen tauotta. Sen jälkeiset se on jo peittänyt.


Kun Lyyli yrittää välillä lautojen välistä kurkkia karitsoimisaitauksen menoa, niin Milja hyökkää kuin panssaritankki ja tömäyttää lautaa otsallaan.

Erkki ymmärtää jollain tasolla että meno navetassa on muuttunut, se on koko ajan valppaana ja vähän  ylikierroksilla. Rapsutuksia ottaessaan se kuuli karitsan hennon määinnän ni jo sille tuli kiire katsoa että mistä ääni tulee.

Ja mä... Mä olen enemmän kuin onnellinen