Karitsat syntyivät siis 26.4 ja saivat alkunsa 1.12.eli minusta tiineys meni vähän yli. Kai jonkin noin täydellisen valmistamiseen menee vähän pidemmästi aikaa.
Milja on äitinä kuin syntynyt hommaansa, oikein hävettää miten epäilin sen kykyjä huolehtia pikkuisista.

Karitsat nousivat heti honkkeloille jaloilleen ja pyrkivät Miljan vatsan alle, ensin Milja taisi vähän säikähtää karistojen yrityksiä, mutta kun karitsa sai nisän suuhunsa niin Miljalle valkeni heti mistä on kysymys.
On käsittämätöntä miten luonto on hoitanut sen että eläinvauva pyrkii samantien nisälle, ihmislapsi ei samaan kykene. Eläinlapsi opettaa kokemattomalle äidilleen miten pitää toimia, se on suorastaan hämmentävää katseltavaa.

Suu menee jo hyvin imuasentoon

Jalat karitsoilla ovat kuin metsäkauriilla, suhteettomat pieneen kehoon nähden. Takajalat ovat vielä pidemmät kuin etujalat, mikä tekee liikkumisesta hassun näköistä huojuntaa.
 Tässä vaiheessa olimme tosi huolissamme miten Miljalle tuikitärkeä juominen huolehditaan niin ettei astiasta löydy hukkunutta karitsaa. Ämpäri on nyt korokkeen päällä ja oletus on etteivät pikkuiset vielä kiipeillä halua kun pelkkä eteenpäin menokin on haaste.

Pojan hyppy-yritys

Milja määkii koko ajan, lisäksi mörähtää, uikuttaa ja ynähtelee lapsilleen. Jollei se imetä, mitä se tekee lähes koko ajan, se tökkii jä hönkii lapsiaan ikäänkuin tarkistaakseen hengittävätkö nämä. Jos karitsa nukkuu se kopsii sorkallaan alustaa, ihankuin varmistaakseen että vauvan vuode on turvallinen ja peti pehmeä. Jostain syystä se tarkistaa elintoimintoja vatsan alta eikä kasvoilta niinkuin me ihmisäidit.

Miljan katse on täynnä hellyyttä

Karitsat voivat hyvin, toisistaan ne eivät paljon piittaa, riittää kun äidin nisä on lähellä. Tosin välillä toinen imee toisen nenää tai roskia Miljan vatsan alta tai kerran vatsan alta läpimennessään tyttö erehtyi imemään vastaantullutta tiiliseinääkin.
Näyttää kuin karitsat kehittyivät ihan silmissä, joka askeleella askel on hieman vakaampi ja karitsa yrittää kokeilla millä tyylillä pääsisi parhaiten liikkumaan. Ompa nähty jo hyppyjäkin, mutta ne päättyvät vielä hetikohta kunnon kylkikaatoon, mistä on suuri vaikeus päästä ylös.

 Poika on heti jotenkin fyysisempi, liikkuvampi ja aktiivisempi. Ei mennyt aikaakaan kun se oli päässyt Lyylin puolelle poikittais laudoituksen läpi, ilmeisesti jalka kerrallaan sen on täytynyt sinne mönkiä. Sieltä se sitten olikin mennyt Erkin puolelle. Kai isä on ollut vähän hämmästynyt pikkukaritsan vierailusta. Naapurin tyttö oli nähnyt miten Erkki töhni ja puski karitsan nurin. Tuskin puskuissa voimaa on ollut, ennemminkin opetus siitä ketä pienen tulee kunnioittaa laumanjohtajana. Lopulta pikkupässi oli käynyt nukkumaan mitään ymmärtämättömänä.
On vain riski jos karitsa on liian kauan pois uuhen luota, imetyksen väli tulee liian pitkäksi.