Me siirryimme asustelemaan pyhiä tyhjäksi jääneeseen taloon, jonka pihassa lammasnavetta sijaitsee. Yöllisten navettajuoksujen kannalta siirto on ollut ihanteellinen. Ja sää on todellakin hellinyt meitä maalaisia. Täällä on kivaa, vähän kuin olisi mökillä mutta silti paljon enemmän. Tämäkin talo kertoo historiaansa, suree selvästi menneitä ihmisiä ja kertoo heidän tarinaansa jokaisella kupilla ja tuolilla. Se että saamme olla täällä tekee nöyräksi, olemme nyt osaa talon historiaa, jatkumoa menneiden ihmisten työlle.
Siltikin mä kokoajan mietin ja kaipaan merta, on mulla saareen niin ikävä. Tätä paikkaa ajattelee useasti saarta verraten, täällä on moni asia paremmin, sisävessa, suihku, kauppa ja koti automatkan päässä. Mut saaressa on mun juuret, lapsuus ja turva.
Mä voisin vaihtaa haaveissa tän mun kaupunkikodiks, mut saari on silti lomakoti ja sydämen koti numero yksi.
Erkki nauttii hellepäivästä saaressa kesällä 2010 |
Kevään ensimmäiset aamut |
Pihanurmi- paras heinä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)