Monet ystäväni ovat pyydelleet anteeksi kun ovat alkaneet puhua pääsiäislihastaan. Ei mua se vaivaa, itse en lammasta enkä pupua pysty syömään mutta niinkauan kun toiset eivät minun lemmikkiäni paista niin asia on minusta ihan ok.
Ei Erkkiä, Lyyliä tai Miljaakaan olisi minun laumassani jollei joku heitä olisi aikonut tuottaa hyötymismielessä!
Vielä Erkkiä takaisin kesälampaasta palauttaessani kuvittelin menomatkan että kykenisin järjellä ymmärtämään sen olevan liharuuaksi kaalin kanssa ajateltu.
Mutta siinä vaiheessa kun se polvenkorkuinen pikkupässi juoksi aidan viertä auton perään määkien iskivät tunteet yli järjen.. Pelastetaanhan valaitakin, miksei yhtä pikkuista pässiä.
Mutta silti haluan lapsen uskoisesti ajatella että jauheliha kylmäaltaaseen tulee siitä jauhelihakoneesta.
Niin on vain parempi, ehkä jonakin päivänä opin. Toisaalta toivon etten koskaan.
 |
| Milja pienenä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)