Kattona tähtitaivas kaukana kaikesta

Jokainen muuttolintujen ylilento on ollut jäähyväinen, jonka alla on pitänyt hiljentyä.

 "Me lähdetään, koita sinä selvitä."

Pidän pimeydestä, rakastan tähtitaivasta.

Olen luvannut itselleni, että jokaisella saunasta tulomatkalla otan pienen oman hetkeni,

  pysähdyn tähtitaivaan alle.

Päätös, jota ei tarvitse erikseen muistaa.

 Tähtitaivas on ajaton ja  lumoava.

Jokaisen oma eikä kukaan sitä omista

 

Reilut neljä vuotta täällä on rempattu, väännetty ja käännetty tätä taloa meidän näköiseksi.

Remontit ovat tuoneet meidät nykyaikaan ja mukavuuteen. On lämmintä lattiaa, nopea hella, vessat..

Siltihän ne ovat nykyaikaisia normaaleja toiveita omalta kodiltaan.

 

Joskus muuttaessa ajattelin, että jotain luxusta olemme oikeutettuja saamaan,

koska suostumme asumaan täällä pimeässä, ei missään, kaukana kaikesta.

Mutta luxushan onkin juuri se mitä aluksi eniten pelkäsin.

Lapsillekin osittain,
mutta kyllähän heitä pitkä välimatka keskustaan ja ylipäänsä joka paikkaan ärsyttää.

Nyt (jo) on tullut aika sille nykyaikaiselle luxukselle;

mukavuusalueeksi nimittämämme saunanterassi hahmottuu hiljalleen.

 

Terassinkantta ei enää tänä syksynä ehdi kasata,

 mutta palju rakentuu tekijänsä käsissä hiljalleen.

 Kuvittelen mukavuusalueen olevan ensi talvena pieni alue,

jossa askeleita valaisevat öljylamput

 ja jossa polku paljulle on tehty lavoista.

Itäreuna alueesta rajaantuu lammasaitaukseen.

 

 

 Länsireuna, jonne aurinko laskee

 rajautuu autotiehen.

 Haastetta on saada jonkinlainen näkösuoja autoihin nähden menettämättä

 ilta-auringon viimeisiä säteitä.

 

 

 On hauskaa rakentaa ja suunnitella,

 kun kuitenkin käytäntö
 ja tässä tapauksessa luonto vasta näyttää miten ideat sulautuvat käytäntöön.

 

Eilen istuttelimme kylmässä tuulessa kuusiaitaa pohjoispuolelle.

Kuusien paras istutusaika on kuulemma vapun ja juhannuksen välinen aika, mutta unelmoijat voivat niitä näköjään istuttaa juuri ennen marraskuutakin.

Kuusiaidan istuttamisessa oli jotain hämmentävän ikiaikaista,

 jos niistä yksikin selviää vuosien päähän, jotain näkyvää minusta jää sen myötä olevaksi.

 

 

 

 

Raamit terassille on meidän suunnittelemat,

 mutta luoja antaa sille mielentilan.

Katto ja valaistus vaihtuu vuodenaikojen mukaan.

Ja hetken tähtitaivas on vain meidän.

 

Muutos

Mä olen miettinyt tätä blogia, että pitäisikö sen rinnalle tehdä toinen enemmän hirsitalon entisöintiä koskeva blogi, johon voisi tallettaa remontin aikana tapahtuneita asioita. Vai pitäisikö tämän nyt olemassa olevan nimi muuttaa?

Mutta kun ajattelen niin on edelleen niin että elämä lammaksien kanssa sai todella aikaan tämän sysäyksen halusta maalle ja halusta elää rohkeasti oman näköistä elämää.

Joten tällä jatketaan.. 
 Täältä tulee edelleen löytymään kaikenlaisia tapahtumia meidän elämästämme, elämästä jota edelleen värittää suuri rakkaus lampaisiin ja erääseen tiettyyn pässiin.

Koirakuume on minulla tällä hetkellä valtaisa, vietän joka päivä aikaa apulassa , josko sieltä löytysi meidän laumaamme sopiva reppana.

Pennut ovat ihania, mutta pidän ajatuksesta että koti meidän kanssamme olisi jonkinlainen pelastus, merkityksellinen asia jollekin, joka on jo alustavaksi sisäsiistiksi oppinut. Mutta malttia kai pitäisi tämän asian kanssa jostain löytää..

kahvimukin takana piilossa

Näitä kahvihetkiä oikein odottaa..

Nytkin pakoilen täällä mukini takana piilossa navetan siivousta ja toisaalta kun auto on huollossa ja se pitää hakea sivistyneiden ihmisten vaatteissa, niin en millään jaksais koko ajan vaatteita vaihdella.
                Auto on aika uusi ja viime talvena ensimmäisillä kovilla pakkasilla osuin sivupeilin autotallin oven pieleen. Blondeja aina haukutaan oivalluksista, mutta en mä nyt kauheesti ylistäis Volvonkaan suunnittelijaa. Sillä kaikki autoon liittyvät uudet ominaisuudet kuten se ajastettu lämmitys ja sammuminen odotellessa ovatkin yhden anturan takana.
 Ja tietenkin just se pieni kämmenen kokoinen pala ja antura mulla lens pieninä palasina siihen autotallin pieleen. Ihan pelottaa etukäteen miettiä paljonko sekin peruutus tulee maksamaan. Salvassa kun ei edes ole mielikuvitus rajana kun ne niitä laskujaan kirjoittelee..


Tässä lomalla mä oon haaveillu vaikka mitä, jotta voisin jäädä kotiin kokonaan. Mutta jotenkin sitä olisi elettävä tässä kulutusyhteiskunnassa ja makseltava Salpojen yms. laskuja.
Osa mun suunnitelmista ei edes kestä päivänvaloa tai niiden kehittely on pahasti kesken. Kuumin ajatus on juuri nyt on mummola, ottaisin pari reipasta kesämummoa ja sit yhdessä puuhailtais tavallista arkea. Olis se vähän jotain muuta kuin laitosten tarjoama arki ja varmasti monelle omaisellekin helpompi jättää läheinen kodinomaiseen hoitoon kun oma jaksaminen on äärirajoilla. Tähän mulla riittäis loistavasti koulutus ja into, mutta puitteet vanhuksen laadukkaalle ja helpolle hoitamiselle ei ihan ole kunnossa. Siks oli pakko käyttää sanaa reipas, pyörätuoli-ihmistä mä en vois tänne ottaa vaik heidän elämänlaatuaan olisi kaikkein ihaninta auttaa.
Tätä täytyy haaveilla viel lisää.

Pannusta alkaa olla kahvi loppu ja on jo lampaita ikävä, navettatöitä ei niinkään, mut jos mä yritän saada vedätettyä miehen mukaan mun kanahaaveisiin niin siisteys on yksi asia mikä pitää miettiä. Ja siis, mähän rakastan eläinten jälkien siivoamista.

kalsarinlahje

Päiväkahvin aika.
Olin äsken lampaiden kanssa lenkillä, pienet paahtaa  jo nopeaan juoksuun riemulla.
Erkki ei niistä juurikaan näytä välittävän, mutta Lyyli suorastaan nauttii tilanteista jolloin se pääsee kevyesti pukkaamaan karitsan pois reviiriltään. Aivan kuin tämä olisi sen uusi huvitus, jolla se viihdyttää itseään.

Lampaat ovat kaikki kesyjä, mutta Erkki on kyllä ehdottomasti ainoa joka käy avoimesti rakastamassa. Se tulee ihan liki ja iholle, aivan kuin yrittäen kylki edellä syliin. Mutta jos sitä koittaa halata, se kokee sen jotenkin uhkana ja päätä pyöräyttämällä pyrkii irti.
Se tuntui ihan poskiluussakin, onneksi kosketus oli kevyt.

Lapsia pihalla on kertaa monta, määrä vaihtelee aika tiuhaan. Tyttöjä kaikki. Aika onnellinen on justiinsa pestyn ikkunan läpi kuvaelma jossa lapset ja lampaat on samalla nurmiläntillä. Voisko sitä enempää elämältä pyytää..?

Aamulla hain postia ja laatikosta löyty edesmenneen asukkaan tilaama Maaseudun tulevaisuus- lehti.. Miten mä tulinkin jotenkin hyvälle tuulelle.
 Että mekö se  voitas olla,  siis se maaseudun tulevaisuus?

Äsken pesin kalsarinlahkeella keittön lattian.. Jotenkin täällä helposti menee sinne mummolameininkiin, leipomiseen ja siivoamiseen, kaikkeen on jotenkin enemmän aikaa. Käsitiskauskin on kuin harrastus, että sitä voikin tiskikoneihminen mennä sekaisin.
Mies istuu naapurissa tutustumassa
 ja mä, mä taidan kaivaa uuden lahkeen esiin ... ja hymyillä edelleen

..jos metsään haluat mennä nyt.. voi olla että yllätyt

Käytiin miehen kanssa tänään metsässä. Mies on perinyt osakkaana kaistaleen metsää ja on metsänhoidosta nykyään hyvinkin kiinnostunut. Se on jotenkin ihan erilainen, kamalan miehekäs, kertoessaan mitä metsässä pitäisi tehdä ja miten asioissa edetä. Välillä kädet huitoo suuntiin ja välillä se kädet vyötäisillä arvio tulevia hommia ja aikatauluja. Viime talvena metsässä kävi puunkaatokone ja sieltä on kerätty ojitustyömaan edestä yksi puusato pois.
Nyt metsä on kuin raattentie, olisi helppoa kuvitella metsän päälle ylitse jylisevät pommikoneet.
Puita, risuja ja oksia on siellä täällä silminkantamattomiin..

Risusavottaa olisi kuulemma luvassa ja oikein useammaksikin kerraksi. Oletin että minun oletetaan osallistuvan.

Mutta joo,
Mä rakastan oksasaksien kanssa puuhastelua, ihan jo näin itseni risukossa  puuhastelemassa ja sain heti mielikuvan koirasta joka olisi kanssani siellä turvana ja kaverina. Lampaista niiden keppijalkojensa kanssa ei paljon hyötyä ole, edes seurana.

Mutta kun, minä tiedän suunnilleen vain kaksi ilmansuuntaa; oikea ja vasen ja nekin lunttaan usein autonratista.. Volvo sanassa kun on V siinä vasemmalla ja O oikealla.
Että mähän katoaisin jäljettömiin heti aluksi ja mut löydettäis vasta iltasanomien otsikoista " Nainen katosi kesken risujen keräämisen" 

Saaressa tämmöstä eksymispelkoa ei ole, kun aina tulee meri vastaan ja sitä kautta kiertäessä tulee omakin ranta aina jossain vaiheessa vastaan.

Mut tähänkin keksin parisuhteestakin muistuttavan ratkaisun, solmisin häistämme ylijääneet lilat juhlanauhat kulkureitin varrelle.
Mutta entäs ne hirvikärpäset? Ja kaikki ne muut ötökät, ne oikein isotkin..?

Mut kyl mä silti odotan noita yhteisiä metsätyöpäiviä, yhdessäoloa, sitä että saa jotain aikaiseksi ja  varsinkin niitä eväitä: Evästauko yhdessä on just parasta talkootöissä


Ja tää on mun vielä pakko kertoa, jos vaikka itsekkin tätä sit metsätöitä tehdessäni hyödyntäisin.
Uusimmassa Pirkassa oli niksi metsämiehille joilla hiki virtaa silmiin. Kun töitä tehdessä ei pysty hikeä pyyhkimään voi otsaan laittaa pikkuhousunsuojan imemään hien pois. Kuulemma toimii!!

 Kuka sanoi että metsätöissä muka olisi tylsää??

PöhPöh-päivä

Tänään ei ole tehty mitään, ei siis yhtään mitään. Noh, vähän tosin leivoin rieskaa lapsille ja polttelin tulia uuneissa ja onhan lampaita toki käyty syöttämässä ja tervehtimässä.



Masters maaliskuu 2011



Mutta oon mä tänään unelmoinut, haaveillut siitä jos elämä olisikin kokonaan maalla. Kiirettä meillä ei maaseudulle ole, lapsillekin muutos olisi kuitenkin iso vaikka tuntuvat he täällä olostaan nauttivan suunnattomasti. Uusia ystäviä ja tarinoita heidän kauttaan on syntynyt jo useita. Eikä siinä kauan ehtinyt rieska jäähtyä kun viisi lasta voiveitsi tanassa odotteli leivän leikkaamista. Ihanan maalaista ja yksinkertaista ja samalla siinä hetkessä on kaikki. Kaikki on hyvin.

Olis mun pitänyt tänään mennä uintiharkkoihinkin, mutta sata pikkusyytä saa taas lintsaamaan. Jos oikeasti aion syksyllä taas uida kilpaa ja haastaa itseni niin kesällä saan kauhoa oikein urakalla.



Vapaauintia

 

Toisaalta en tiedä kaipaanko sitä jännittämistä, mutta toisaalta haluaisin oppia ylittämään sekin tai edes sietämään sitä ja jollain tavalla tykkäämäänkin.

Uinti ja kaikki siihen liittyvä, ihmiset ja  seuratoiminta on kivaa ja omaa perhettä yhdistävää.

Eevi keskittyy tulevaan suoritukseen, jännitystä??!?

 Onneksi Eevi on meistä se parempi uimari ja kisaaja, joten päätämpä sitten mitä tahansa, kilpauinti on silti osa elämääni

Uinti sujui hyvin, -taas kerran