Taisin selvitä -miten riemukasta

Tänään tulee vuosi siitä kun iskä kuoli meidän läheltämme. 

Sitä sanotaankin, että ensimmäinen vuosi on vaikein, kun kaikki tapahtuu ensimmäisen kerran niin että rakas on poissa.

 Vuosi olikin tosi painava, kun näitä murheita ja poisantamisia oli riputeltu vuodelle kohtuuttomasti.

Kulunutta vuotta on ollut vaikea järkeillä,

 kaikki kun on pyörinyt alitajunnassa ihan itsestäänkin.

 Sitä on ollut kuin pieni ymmärtämätön lapsi

 maailmankaikkeuden pyörittäessä omaa kiertokulkuaan ympärillä. 

Olo on  osaton ja avuton, vaikka kaikki tapahtuu itselle.

by energiakeskus.com

 

Olen odottanut tätä vuotta 

ja ennenkaikkea tätä  ensimmäistä vuosipäivää paljon.

Päivää, jolloin mennyt jää kimmeltämään sieluun,

 valo ja oma tahto saa taas otteen.

 

Valon

määrä  se vaan lisääntyy päivä päivältä, 

 ja sitä kohti on ilo mennä.

    Taisin selvitä, - miten riemukasta.

Elämässä on nyt  hyviä  ihmisiä, eläimiä, asioita ja
elämisen iloa.

 

"Sä olisit muro ja mä sit söisin sut"

Parempi tammikuu

 Toivoin kovasti,
että joulusiivous olisi sisältänyt olohuoneeseen joskus aiemmin rakennetun alkovin seinän kaatamisen ja sisäseinältä hirsien etsimisen. 

Mies ei suostunut moiseen joulusiivoon,
kun siitä tulisi kuulemma kauhea sotku ja siivo??

Ärsytti suunnattomasti miehen järkevyys ja tylsyys.

             Kunnes toissa viikolla sain tahtoni läpi...

 Keittiön seinää vasten on ennen ollut varmaan myös hella, 

joten siinä kohdin ei ollut  vanhaa lautakattoa 

ja niimpä ne yläkertaan puhalletut villat

 satoivat parilta neliöltä alas kuin lumisade.

 Nyt katto on korjattu, sitä on vielä ihmeteltävä ennenkuin päätetään jääkö se tuolle kauniille viherävän harmaalle värille vai vaalennetaanko.

                                        Mutta  nyt on iso olohuone
                                         vaikkakin  aika risa.
                      Ehkä silti parempi nyt, kuin viime vuonna ;)

Joulu saapuu jokaiselle, ihmiselle ja eläimelle

 

On se joulun odotus löytänyt tiensä tännekin,
vaikka remontin ja keskeneräisyyden sietämisten keskellä siivoamisten aloittaminen
 tuntuikin alkuksi ylivoimaiselta ja kiukuttavaltakin.

Saunarakennus etenee omaa tahtiaan, kuulemma piippu saadaan valmiiksi jouluaattoaamuna, muurarilla kun kuuluu olevan omat jouluperinteensä. Tapansa kullakin ;)

Täytyy vain katsoa siihen suuntaan mikä on hyvin
ja mihin itse voi  vaikuttaa,
 - sen kun aina vain jaksaisi muistaa.

 

Eläimien jouluherkut on jo hankittu,

 mutta siivous tuntuu niilläkin jääneen navetassa viime tinkaan.

Nasu rakastaa olkisänkyään,

joten siihen tuskin tarvinnee ihmisen kajota.

Jos nyt muutaman näkkärin palasen viskelee sinne tänne piiloon

ilostuttamaan alati ahnetta possukkaa.

Mutta kuka lie jätti aamuna eräänä Nasun oven salvan huonosti,

 ja antoi Nasun räjäyttää touhuillessaan koko kävelytilan uuteen kuosiin.

 

 Pitäähän eläimienkin kuusensa saada siistittyyn  navettaan

Joulun tekeminen eläimille kun on  iso osa juhlan tuntua

 

 

 

Kanat ulkoilevat edelleen lähes päivittäin.

Se, ajatteleeko nyt olevan pimeä marraskuu vai valon juhlan tulossa,

  taitaa olla enemmänkin asennekysymys

 

 

 

 

 

Kuusi on kannettu sisään

 ja nyt  tuntuu jo, että se joulumielikin sinne ole jo itsensä löytänyt.

Joulu on lasten juhlaa

ja on ihana huomata miten jo isommat lapset tekevät oman osansa,

jotta Joulun olisi helpompi tulla

 

 

                                                          Hyväntahtoista ja iloista Joulua

 "Keskellä arjen uurastuksen,
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni,
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen,
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan,
voimaksi kaikkeen mitä teen."

 

Lasketaan lampaita

Meidän naapurilta, vanhalta maalaismieheltä karkasi lammas metsään muutama viikko sitten.
Hänen lampaansa eivät ole niin kesyjä ja hyysättyjä kuin meidän,
 joten lampaan kiinni saaminen metsästä oli mahdotonta.
Isäntä itse uhkasi ampua lampaan, liekö tosissaan, en tiedä.

Lammas juoksenteli itsekseen useamman viikon,
 näimme mekin sen pari kertaa sen juostessa tien yli ja pellon poikki metsän siimekseen.

Viime viikolla seurustelin meidän lampaiden kanssa, kun yhtäkkiä tajusin yhden lampaan olevan aidassa "aita kaulassa".
 Mutta omat viisi tyttönihän olivat ihan siinä lähelläni
Olin aina luullut, että aidat ovat sitä varten, että lampaat pysyvät sisällä,
 tämä vieras lammas pyrkikin laitumelle rikkoen koko takalaidan oviaukon.

                       Villainen lammas syöksyi omiemme joukkoon
 ja muutamassa minuutissa puski oman paikkansa lampaiden joukossa.
                                       Tilannetta ei voinut kuin ihmetellä.

Siellä se vähän eritavalla hoidettu lammas oli omiemme joukossa kuin kotonaan.

Ja kun meidän perhe sairastaa tätä "sekunnissa eläimeen laumautuminen"-sairautta,

niin lirissähän sitä oltiin.

Toisen tytön mielestä loputkin puolivillit lampaat pitäisi evakuoida meille, kun  tämä on niin ihana

 miten siis antaa tätäkään takaisin?

                      Mehän jo tunnetaankin toisemme ;)

 

Puoliso soitti vanhalle isännälle ja kertoi karanneen lampaan kotiutumisesta.

Isäntä kävi lammastaan katsomassa ja ihmetteli kuinka nopeasti se on kotiutunut

 ja oppinut tulemaan jopa yöksi sisälle toisten kanssa.

Yhtään ei tiedetä vieläkään mitä hän ajattelee, mutta toissa päivänä navettaamme

ilmestyi kolme isoa säkillistä kauraa.

                -tunteet ne on vanhoillakin maalaisilla.

 

 

 

                           Nyt me  eletään tänään porukassa näin,

                  kun huomisesta ei koskaan tiedä.

 

On tämä elämä maalla aina vaan  niin kummallista ja rikasta

 

 

 

 

 

Pihasauna hahmottuu jo

Sauna on jo osa pihapiiriä



viime syyskuussa

 Näkymä keittiöstä tänä aamuna 

Eilen oli lattianvaluilta,

 joten kaikkien aikataulujännittämisten jälkeen voidaan huokaista.

Ehdittiimpä ennen talvea!

 

                                     

 

Tasoittaminen näytti miesten tekemänä fyysiseltä ja hikiseltä hommalta.

Mutta voi tätä entistä puuliiteriä, tulevaa puku/olohuonetta.

 Miten kaunis siitä tuleekaan,

 jos osaan sisustamisen kanssa vaan olla tarkkana.

 

 

 

On vanha hirsi vaan niin kaunista

Kanan vaarallinen elämä

Kanojen onnellisuudesta puhutaan paljon, sillä

eihän kukaan halua ostaa surullisten tai kiukkuisten kanojen munia.

 

Meidän kanat kulkevat päivät vapaana, jaloissa ja pihalla olevien rakennustarvikkeiden

sekä koneiden keskellä.







Kylpyhetki rakennustyömaan kupeessa
 

Mutta kun nykyään voi jo kohdata oman nugetin metsäretkelläkin,

 niin voi vain miettiä että kaipaako se pieni

kanakin jännitystä ja vaihtelua elämäänsä?





Kun katsoo kanasen terävää ilmettä,

niin taitaa hän hyvinkin olla tietoinen omasta paikastaan ja siitä ettei kaipaa seuraa.

Kanat osaavat selvästi elää hetkessä ja nauttia siitä mitä luonnolla on heille annettavanaan. Tekeekö pieni vaarallisuus kanan elämästä sen kuuluisan onnellisemman, sitä voi  vain miettiä

                      Ainakaan vielä ei haukka ole pihastamme mäkkäriä tehnyt,
 joten meidän ei ole tarvinnut ruveta kanojemme liikkumista rajoittamaan.

Talvi ja kylmä hoitavat sisällä pysymisen aikanaan,

 nyt iloitaan viimeisistä elämäntäyteisistä pihapäivistä







Minä täältä mummilasta, Hei!

 

Minä olen ollut nyt muutaman kuukauden aivan täydellisen pienen pojan mummi.

 Tuossa se pieni ihminen nukkuu keittiössä lapsen unta silmät liikkuen luomien alla.

 Maailma alkaa olla läsnä hänen pienessä mielessään ja konttausasento treenauksessa, '

jotta pääsisi sinne minne mieli jo vie

Olen hiljaa, istuskelen tässä koneella, silti kaikki aistini ovat hereillä. Emous on vallannut mieleni.

Sisälläni on ihan uusi lämpö ajatellessani pientä lasta

 

Mummius ei ole vielä täydellisesti arkeani,

 nuoret pärjäävät hyvin, eivätkä tarvitse tukeani niin paljon kuin ehkä ennen  pienen syntymää ajattelin.

 

Olen silti minäkin jo tainnut kiukutella näistä hoitohetkien vähyyksistä pojalleni,

 tosin yleensä vuorotyön timellyksessä valtaosa aikatauluistakin on mennyt ristiin.

- kyllä mummoutta pitääkin vähän vahtia, ettei  vaan jää yhtään mistään paitsioon ;)

 

 

Itse olen ihan samanlainen kuin silloin 5 kuukautta sittenkin,

kun pieni oli vasta potkut äitinsä vatsassa

 Ei mummous mitään ole juurikaan minussa muuttanut. 

    Toisaalta,

 jo mielestäni täyteen sydämeeni mahtuu näköjään aina vaan yksi maailman tärkein lisää.

 Se on aina yhtä ihmeellistä.

 

Sen olen huomannut että kun pieni on lähellä aika pysähtyy,

 mummius on silloin kaikki, eikä muita asioita tehdä tai mietitä.

 Läsnäolo on uudessa ulottuvuudessa.

Omien lasten vauva-ajat hiipivät mieleen vahvistamaan kykyä  hoitaa homma kotiin

 

 Emous tunteena on nykyään jos vieläkin voimaakkaampaa ja ihan eritavalla sitä ajattelee oman lapsensa kyvystä huolehtia jälkeläisestään.

 Pienen vauvan mummin tärkein tehtävä taitaakin olla nuorten vanhempien tukena,

 siis sillai sopivasti taustalla, mutta helposti saatavilla.

Ihmissuhteiden taitolajien korkeakoulua, sanoisin ;)

 

Kyllähän minä odotan niitä käsikädessä kävelyhetkiä, satujen lukemista ja niitä

"mummilassa on aina sellaista"- juttuja. Ja joskus olisi kiva tuoksua ihan pullaltakin.

 

 

 

Olen itse saanut isovanhemmiltani niin paljon, ei taida olla päivääkään etten heitä edelleen ajattelisi. He ovat muokanneet minun maailmankuvaani ja tapaani kohdata elämää.

Käyn uimahallissa useamman kerran viikossa mutta silti eilenkin  mennessäni vesijuppaan katselin pesuhuoneen ikkunaa ja ajattelin, että täällä me aina mummin kanssakin lauantaisin käytiin. Ikkuna on ihan samanlainen kuin silloin kun olin pieni.

 Kaikki oli hyvin ja turvallista. Mummin kanssa oli kivaa.

Semmoinen mummi minä tahdon olla,

ihan sama harrastanko sitten kudontaa, uintia tai bloggausta.

 Olen kiitollinen saadessani olla osa hienon mummoketjun jatkoa.

 

Kun paljon on saanut, on pakosti paljosti annettavaa,

 -ihan vaan omana itsenään

 

 

 

"- Mummous on mielentila, joka ei ole iästä tai lapsenlapsista tai edes sukupuolesta kiinni. Sisäisen mummoutensa löytänyt henkilö elää hetkessä eikä tohota tulevaisuudesta, on mukava ja leppoisa. Mummous on kansallinen aarre, luovuuden ikilähde,

 

Sukkia kutovat, keinussa istuvat alkuperäismummot ovat puolestaan jo lähes kadonneet tai harvinaisuuksia. Eikä uhrautuvia marttyyrimummojakaan taida enää olla. Nykyajan mummo bloggaa, joogaa ja huolehtii painoindeksistään"

Lähde:

                                              http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/134926

 

 Ja nyt minä jatkan unen  kuuntelemista ja vartioimista, aion olla siinä paras mahdollinen.
Ihan korvaamaton, se mummin etuoikeus

 

 

Haavee kohoaa näkyväksi

Rakentaminen on aina yhtä ihmeellistä.

Miten haaveista ja mielikuvista alkaa kehittyä jotain todellista ja pysyvää. 

 

 

Lämpöputkien kaivamista talon ja saunan välille.

                                                 Miten ne putket tulikaan?

 

 

 

Kattotuolit haettiin viime perjantaina ja riitti itsekullakin niissä ihmettelemistä

                        Säät ovat todellakin suosineet, jopa kuulemma liiankin lämpimästi  rakentamista

 

 

Haaveiden ja taivaan rajana on jo ohut katto ;) 

 

 

 

 

 

 

 

Ihana syyspiha

Vein anivarhain lapseni uimatreeneihin.
 Kotiin palatessani katselin maalaispihaani kuulaassa ja auringon valtaamassa säässä.

                Mietin, että kuinkas ne syyskukkaset?  Onko nyt se aika?

 

Joo`o,

 ehkä mä vaan unohdan ne tältä kaudelta. 

 

Mutta päivästä on tulossa niin kaunis, kunhan pitää katseen kohotettuna.

 

Lämmintä lauantaita kaikille :)

 

 

Hei, me rikotaan taas

 

Nasua ärsyttää eteisenlattian katoaminen

Ollaan taas remonttivaiheessa,
tosin ehkä ennemminkin rikkomistahan tämä on ollut,
 kuin eheyttämistä.

Jouduin luopumaan alakerran romanialaisesta toiletista,
 siis siitä missä seinänä oli pelkkä suihkuverho.
                  Nyt paineet uudelle alakerran wc:lle ovat valtavat

Kuistia kasataan jo uudelleen,
 takaosaan tulee wc, jossa on suihkukaappi ja pieni  pyykkikone.
Eteisestä otetaan aikanaan väliovi pois ja oviaukkoa suurennetaan, jotta tämä tila yhtenäistyisi enemmän sisätiloihin.
       Nythän kuisti on ollut talvikylmänä

Isommat pesutilathan tulevat aitan jatko-osaan, jonka rakentaminen pienen toimitusviivästyksen jälkeen alkaa  edetä taas tänä viikonloppuna.

Eilisilta oltiin täällä pölyssä, kun mies porasi entisen ihmisen valamaa betonilattiaa,
 jotta sinne saadaan putket..

 

Aina  vaan mieltä kirvelee, miten ne uudet tuulet ja edistyksellisyys on aikanaan vienyt
 ihanat paksut lautalattiat "uuden ja paremman" tieltä.

 

 

Toisaalta, tekisi mieli repiä samantien koko alakerta remonttiin, mutta kun täällä täytyy samalla ihmisen asua.

Olen kovasti odottanut keittiön remontointia,
  nyt pahaa pelkään että se onkin viimeisimpiä kohteita tässä soussa
 ja kohta ainoa mikä on edes jotenkin ehjää meidän aikuisten valtakunnassa.
               Tytöillähän yläkerrassa on kaikki hyvin

Mutta nyt valmistautumista kaakelialennusten ihmettelyyn ja sit
 varmaan taas rikotaan jotain :)

Nasu saapui kotiin

Kotiranta ylpeänä esittelee:

 

 Nasu

 

Pieni ja säpäkkä minipossu Nasu, jonka muutto meille teki meistä viimeistään ihan maalaisia.

 

Olemme täysin hurmaantuneita

 

 

Nasun elämää voi seurata myös fb;n kautta
 https://www.facebook.com/possu.nasuli

Voisin kertoa tästä ihanasta possukasta jo vaikka kuínka paljon,
 mutta tärkeämpää on antaa sille aikaa,
 kuin istua nyt tässä ;)