Olen nähnyt millainen elinikäinen kuoppa jää ihoon sirpaleesta,
haavan kipua en kykene kuvittelemaan.
Olen kuullut sen hiljaisuuden
mitä veteraani kantaa mukana
mitä veteraani kantaa mukana
kun luoti ei osunutkaan itseen,
vaan siihen kaveriin vierellä.
Sitä hiljaisuutta en sanoilla kykene täyttämään
Olen kuullut Kolikkoimäen tytön laulavan
"Laps` olen Karjalan" laulua.
Kuinka nopeasti sitä koti jäikin rajantaa
kun käsi äidin kädessä piti vieraissa kulkea.
Pystyin vain laulamaan mukana,
sitä koti-ikävän tuskaa on vaikea käsittää.
Jos sisu, urheus
ja sitkeys eivät olisi olleet entisten ihmisen luonnetta
ja suomalaisuutta
en olisi tässä katsomassa itsenäisen Suomen uutta auringonnousua.
En puhuisi ehkä tätä kieltä,
en ihmettelisi näitä sanoja
en ihmettelisi näitä sanoja
tai nukkuisi turvassa tässä talossa.
Heidän vahvuutensa antoi minulle turvallisen maan
ja kodin, jossa haahuilla kohti omia unelmia.
Voin olla vain määrättömän suurista uhrauksista
nöyrän kiitollinen
ja luvata; En aio unohtaa!
 |
| Kuvassa; Aatu Kanninen, Suomalainen sotilas ja kersantti 2019 |
