Rikki oleminen on ihan ok

Elämä on täynnä iloa, onnea, 

hehkua,

 onnistumista 

Huomisen saavutuksista unelmoimista.

Kaikki on hyvin, 

aamukahvi on mahdollisuuksilla maustettu.

Elämä on kaunis, valoa täynnä

Valo ihmisen sisällä useinkin vastavoimaa pimeydelle, 

surulle, kivulle, menetykselle, häpeälle.

Sille,

Kuinka ihminen selviää,

 vaikka on antanut kuolemalle rakkaimpansa, 

 syynsä hengittää.

Kuinka repivän eron keskellä jaksaa viedä aamulla lapsensa päiväkotiin,

 pyydellä anteeksi hoitajalta taas kerran puuttuvia kurahousuja

Kuinka ihminen selviää,

vaikka rakasti ja halusi koko sielullaan, 

kehollaan,

 vaihtoi hiusväriä,

 harrasti kaukana mukavuusalueestaan uutta lajia,

 eikä silti kelvannut, 

 ei ollut se oikea.

Kuinka ihminen selviää,

 vaikka sairaus ottaa kropan luvatta haltuunsa, 

hyökkää sisältäpäin,

 runnoo tornadon lailla

 ja lopulta jättää torson sohvanpohjalle kivun yksinäisyyteen.
Kuinka pieni ihminen suostuu heräämään aamulla kouluun,
toivoen, että välitunnilla häntä ei häpäistä,
tallota.
Olisiko tänään se päivä,
 jolloin hän  voisi katsella ystävää silmiin
 tiiliseinän suojan sijasta.

Ja kuinka kaunis onkaan hän

 joka oman kipusi kippurassa istahtaa viereesi, 

kysyy; "kuinka sä voit?"

Silloin tiedät,

että rinnallasi on elämän rintamaveli,
hoitavasydän

 joka ei sinua jätä,

 eikä vastustajaa pelkää.
Hän, joka on tietää miten tuska sattuu.

Silloin tiedät olevasi turvassa,
 risanakin.
Enää et ole yksin.

Kuinka kaiken tuskan jälkeen
ihminen voikaan olla niin kaunis.

Varjoja vasten säröjen reunoista 

valo  sädehtii tuhansin spektrein

antaen maailmalle käsityksen rakkauden taikavoimasta.

Sielussa on voimaa ja tahtoa,
 jota ei voi vaattein peitellä.

Miten ihmeellinen  ja sitkeä onkaan ihminen. 

Miten kaiken sen sietämättömyyden jälkeen

 huomaa tuntevansa uudelleen rakkautta,

 halua ja innostumista. 

Kuinka ihminen taas uskaltaa unelmoida, 

nauttia hetkestä,

 olla uuden edessä luottavaisen aseeton.

Jonain päivänä sinä olet se,
- ex-risa, 

jolla on inhimmillisyyttä pysähtyä, 

rohkeutta,

 uskoa ihmiseen.
Kykyä sanoa ne oikeat sanat.
Sinun ei tarvitse peittää tunnetta toisella,
 vaan uskallat katsoa kohti.
 Et pakene viereltä,
 vaikka hänen säröjensä raoista
näkyykin juuri nyt vain pimeyden kauhua.

Ole menneisyytesi arvoinen, 

se teki sinusta sinut.
Ainutkertaisen ihmisen.
Juuri sinut,
ei yhtään vähempää.

Ja elämä on taas
niin kaunis,
 arvokas

valoa tulvillaan